Ke 3.2.2010
Aamulla herätys puoli seitsemältä ja lähtö kohti Euroopan loppusyksyn kiertueellamme peruuntuneiden keikkojen paikkaukseen Sonata Arctican kanssa. Väsymys on valtava kun lentävältä banaanilta näyttävän halpislentoyhtiöiden koneisiin internetin kautta tehtävä check-in osoittautuu melkoiseksi urakaksi ja nukkumaan meno siirtyi pitkälle yön pikkutunneille.

Pakkaan matkalaukun ja lähden noutamaan muita retkueen jäseniä kyytiin. Soitto Laurille, ei vastausta. Kitarateknikko-kiertuemanageri-yleismies-rumputeknikko sekä fiilismaskotti Timo sen sijaan vastaa heti ja on innoissaan jo lähdössä kyytiin. Hulk Hokkalakin löytyy matkaan, mies on vieläkin tuoreemmassa kunnossa kuin minä. Hän oli ehtinyt nukkua tunnin ennen lähtöä, muttei valittanut kuitenkaan yhtään.

Aamukahvin kautta tavarat autoon ja kohti Tamperetta, lähdemmä noin tunnin myöhässä ja koneen lähtö alkaa häämöttämään turhankin nopeasti. Bussikuskimme Mats meinaa jo Seinäjoella ajaa oman autonsa minun auton perään ja väistää sujuvasti lumihankeen. Luotto miehen ajotaitoon säilyy kuitenkin. Matkaa bussilla tullee olemaan noin 3000 kilometriä.

Talkkari ja portsari ovat jo etukäteen siirtäneet itsensä valtion rautateitä pitkin Tampereelle ja sieltä lentoasemalle. Pikaisesti soittimet ja matkalaukut hihnalle ja retkikunta sulloo itsensä banaaniin.

2,5h myöhemmin laskeudumme Frankfurt-Hahn asemalle ja kymmenen hengen musta kiertuevanimme odottaa meitä aseman edessä. Vuokraamon neiti lähtee kyydissämme rautatieasemalle, mutta katuu varmasti päätöstään välittömästi. Ajamme nälkäisinä suoraan perheravintolaan, jossa yllättäen ei maksukortit kelpaa ja suomenkielinen asiasta huomauttaminen alkaa välittömästi. Vihdoin useita tunteja myöhemmin pääsee tyttö junaan ja jatkamme matkaa vielä yön yli kohti Wieniä.