Pe 5.2.2010
Tourist Patrol herää aamupuoliyhdeksältä kiertelemään Wienin keskustaa. Timo taiteilee kahden patrolin välillä ja lähtee silti mukaan, vaikka väsymys on ilmiselvää. Palaamme hotellille ja lähtö kohti Grazia on sovittu puoleksi päiväksi. Bändi odottaakin aulassa lähtöä sovittuun aikaan, mutta kuskia ei näy missään. Puoli tuntia myöhässä musta keikkavanimme kiitää kohti Grazia. Ajomatka on vain parisen tuntia ja pääsemme sopivasti soundchekiksi paikalle. He-Man on ajomatkan jälkeen selkäinvainen ja makaakin lattialla jääsalvat niskassa koko illan ennen keikkaa.

Paikalla on vain muutama sata katsojaa, mutta keikka osoittautuu varsinaiseksi menestykseksi. Eilinen alkukankeus on täysin poissa ja keikka runnotaan itsevarmasti mutta rennosti läpi. Sonata soittaa myös uskomattoman hyvän keikan.

Keikkaillan jälkeen fiilistelemme takahuonetiloissa porukalla ja Portsari pitääkin parin tunnin mittaisen tarinatuokion monologimuodossa. Naurun määrä on uskomaton. Hyvällä fiiliksellä keikkabussiin ja yöllä matka jatkuu kohti Muncheniä.

La 6.2.2010
Munchenissä menemme heti aamusta syömään keikkapaikalle ja siellä jonkin aikaa pyörittyämme sekä soittimet kasattuamme lähdemme hotellille, joka on toisella puolella kaupunkia. Huonosti autossa nukutun yön jälkeen päikkärit maittaa koko porukalle.

Takaisin keikkapaikalle mennessämme ajaudumme keskustaan, joka on poliisivoimin suljettu. Autojonot eivät liiku mihinkään ja keskusta on täysin kaaoksessa. Tunnin ruuhkassaolon jälkeeen pääsemme myöhässä soundcheckiin ja kuulemme että kaupungissa on EU -ympäristökokous menossa. Paljon on mellakkapoliiseja varattu sitä varten.

Ruoaksi tarjoillaa niin lihaa kuin perunoitakin, mutta erikoisin on valkoinen makkara, jonka toteamme näyttävän ja maistuvan auringossa kuivuneelta koiranjätökseltä. Koskela maistaa palan ja oksentaa roskikseen, He-Man syö makkaran tyytyväisenä yhdellä hotkaisulla ja toteaa: "ei hullumpaa".

Keikka alkaa ongelmilla, Antin kitara ei jostakin syystä kuulu, kun kokeilemme laitteiden toimivuuden ennen intronauhan alkua. 5 minuuttia säätöä ennen kuin saadaan keikka käyntiin. Joudumme lyhentää settiä yhden kappaleen verran. Tukkansa menettänyt Antti kärsii esiintymiskammosta, mutta selviää siitä ottamalla kesken keikan pipon pois päästä ja osoittaen sormellaan irokeesinsä takaosaan taiteiltua ristiä. Yleisö villiintyy täysin. Pieneen saliin on ahtautunut yli 1000 katsojaa ja keikka on jälleen kerran menestys.

Keikan jälkeen tapaamme yleisöä ja nimmaria menee kuin kuumille kiville. Tapaamme myös kokkolalaislähtöisen miehen, joka on tullut varta vasten Winterbornia katsomaan jostakin naapurikylästä. Maailma on pieni, Winterborn suuri.