Pe 19.2.2010
Retkikuntamme matkaa tällä kertaa Suomen kamaralla kohti Tamperetta. Marras-joulukuun kiertueen teimme Delainin kanssa kaksikerroksisella nightliner-bussilla, helmikuun alun Euroopankiertueen Mercedeksen 10 hengen minibussilla, nyt kahdella henkilöautolla ja peräkärryllä. Oikotuulten meininki on aika likellä. Alle 10 kilometrin päässä kotoa He-Man hehkuttelee, kuinka Volvolla on hankala ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ennen kuin lause päättyy, automaattinen liikenteenvalvontakamera nappaa hehkuttelevasta Jukasta muiston. Postia siis odotellessa.

Tampereelle päästessämme on jo Pakkahuoneen pihalla toista sataa metriä pitkä jono. Pakkasta on parikymmentä ja navakka tuuli päälle, kertonee Sonata Arctican suosiosta jotain tämäkin. Pakkahuoneella on hienot puitteet keikkailuun ja avuliasta sekä ammattitaitoista henkilökuntaa. Cateringista Eurooppaan verrattuna erottuu edukseen ruisleipä.

Pääsemme aloittamaan soundcheckin hieman myöhässä ja ensimmäiset ehtivät tulla sitä jo eturiviin pällistelemään kun ovet avataan ennen kuin saamme homman valmiiksi. Pikacheckillä mennään. Konsertti on loppuunmyyty ja Pakkahuoneelle ahtautuu pitkästi toista tuhatta henkeä. Winterit aloittaa jo ennen kahdeksaa, meininki on hieno. Tekniset ongelmat vaivaavat kuitenkin. Basson signaali katkeilee välillä. Myöskin uudet korvamonitorieni kuulokkeet aiheuttavat päänvaivaa. Kaikki sujuu kuitenkin kohtalaisen hyvin vaikka soittofiiliksessä tekniikan takia olisi toivomisen varaa.

Reilun viikon tauon jälkeen katsastan lavan sivusta jälleen Sonatan keikkaa ja Venäjällä välissä pyörähtänyt viisikko jyrää jälleen Tampereella kuin hirvi valtavalla rutiinilla.

He-Man hyppää keikan jälkeen Volvoon ja lähtee takaisin kotiin. Muut lähdemme hotellille pitkän päivän jälkeen. Koko porukka nukahtaa lähes heti huoneiden ovista sisälle päästyään. Huomenna toki aamulla Suomi-Saksa jääkiekko-ottelu, joka tarkoituksena herätä katsomaan.


La 20.2.2010
Jääkiekot on jo pelattu, kun herään aamulla. Toinen Patrol on jo aamutuimaan lähtenyt katsastamaan tamperelaista kulttuuria, kun Tourist Patrol vielä nukkuu hotellissa. Lähden kahville alakerrassa sijaitsevaan kahvitaloon. Aamiaisen syötyäni kerään loput bändistä auton kyytiin ja lähdemme kelkkomaan kohti Helsinkiä.

Saavumme Helsingin Kaapelitehtaalle joskus iltapäivällä ja pääsemme heti kantamaan soittimemme sisään. Päivä menee messuilla pyörien ja takahuoneessa ihmetellen ja odotellen. Ulkona on sellainen keli ettei sinne tarvitse mennä. Pakkasta ja tuulta. Hevikansaa saapuu Finnish Metal Expo-tapahtumaan paljon, hevi kiinnostaa suomalaista.

Jukan lähdettyä häähommiin, joudumme turvautua keikalla minidisc-Jukkaan. Harmittaa, kun vaikka kosketinosuudet ovat läsnä, Jukan taustalaulut uupuu, iso osa Winterborn-livesoundia. Temppuilevien bassovermeideni takia soitan FME:n bassolaitteilla. Sekin kostautuu virheeksi. Soundi on huono ja edelleen jotain pätkimistä. Hermo meinaa mennä. Lisäksi Ahti on sairastunut ja joutuu jättämään miksaamisemme väliin ja yrittäen toipua mahdollisimman paljon ennen Sonatan keikkaa. Paikallinen miksaaja joutuu ottamaan vastuun miksaushommista. Väkeä on kuitenkin paljon ja vastaanotto hyvää, ei pidä valittaa.

Puolen tunnin keikan jälkeen hetki hengailua tuttujen kanssa ja Oikotuulet pakkautuu takaisin keikka-autoon ja lähtee köröttelemään yötä vasten myrskyä pakoon kohti Kokkolaa.

Ti 9.2.2010
Minikiertueen keikat ohi, mutta lento Suomeen lähtee Frankfurtista vasta huomenaamuna, joten vapaapäivää vietetään Pariisissa. Tourist Patrol heräilee jo hyvissä ajoin aamulla ja pakkaa tavarat kasaan hotellihuoneessa. Metrolla Louvren kupeessa olevaan kahvilaan aamiaiselle ja siitä pikkuhiljaa kaupunkikierrosta käyntiin.

Kävelemme Louvren sisäpihalle ja sitä hetken ihmeteltyämme mietimme, että pakkohan Mona Lisa on käydä katsomassa, kun tänne asti ollaan tultu. Ilma Pariisissa on helmikuussa todella kylmä, joten ajattelemme, että kylmyys on ajanut enimmät turistit tiehensä ja pääsemme jonottamatta suoraan taidemuseoon. Ovelle päästyämme tajuamme jonon poissaolon syyn. Lasipyramidin ovella on kyltti, jossa sanotaan museon olevan tiistaina kiinni. Kappas, tänäänhän on tiistai.

Kävelymatka jatkuu puiston halki edessä siintävän Riemukaaren suuntaan. Päätämme kuitenkin käydä Hotel des Invalidesissa katsomassa Napoleonin hautaa ja kierrämme kahvittelun jälkeen myös sotamuseon, jossa eritoten Maailmansotien osastot ovat todella mielenkiintoisia.

Eiffel -tornille päästyämme tapaamme toisenkin retkikuntamme ja hyytävästä kylmyydestä huolimatta kapuamme tornin ensimmäiselle näköalatasanteelle. Lumen, jään ja tuulen vuoksi tornin ylemmät kerrokset ovat suljettuina. Harmittaa. Näkymä tornilta on silti hieno ja näkemisen arvoinen.

Notre Damen ovella vartija pyytää Anttia poistamaan pipon pois päästä, jolloin irokeesin takaosaan muotoiltu taideteos herättää seurueessamme melkoisesti hilpeyttä. Winterborn käy kirjoittamassa nimensä kirkon vieraskirjaan.

Ilta alkaa saapua ja käymme ottamassa Moulin Rougen edessä muutaman valokuvan ennen kuin lähdemme yötä vasten ajamaan kohti Saksaa. Ennen lähtöä kuitenkin pitää käydä katsastamassa JimMorrisonin viimeinen leposija. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen kohti hautuumaata toteamme sen sulkeutuneen jo muutamaa tuntia aiemmin. Taas harmittaa, no onpas useita syitä tulla Pariisiin vielä uudestaankin.

Käymme kaupassa tankkaamassa eväsvarastomme ja lähdemme kohti Frankfurtia. Viikon mittainen kiertueemme alkaa olemaan onnistuneesti päätöksessä ja juhlistamme sitä vielä matkalla lentoasemalle.

Su 7.2.2010
Aamulla herätys hotellista ja lähdemme ajamaan kohti Sveitsiä, kiemuraisella vuoristotiellä on hienot näkymät ja välillä pitkiä tunneleita.

Saavumme iltapäivällä Zürichiin. Aikataulu menee tiukaksi, kun Sonata pääsee tekemään sound checkiään vasta viiden aikaan, kun salissa ei saa mekastaa ennen sitä. Lähden odotellessa kiertelemään viihtyisää keskustaa.

Keikkapaikan sali on iso ja äänentoistolaitteisto siihen liian pieni, joten soundcheckiin tuhrautuu normaalia enemmän aikaa. Winterbornin aika jääkin kortille ja vielä lisäksi paikan henkilökunta on pihalla kuin lumiukko. Mikään ei toimi ja alkaa jo hermostuttaankin. Miksauspöydän takana Ahtilla ei ole edes työvaloa ja mies käykin lopulta pokerina viemässä monitorimiksaajan valon sanaakaan sanomatta. Saamme soundit kuitenkin kuntoon ennen yleisön valumista saliin.

Illan keikasta tulee jälleen hyvä, sveitsiläiset ovat hyvin mukana ja show on energinen. Keikan jälkeen Sonatan aloittaessa lähdemme italialaiseen pizzeriaan syömään ja istuskelemaan. Ruoan jälkeen pakkaudumme jälleen vaniimme ja siirtyminen finaalikeikkaa kohti Pariisia alkaa.

Ma 8.2.2010
Yön yli ajettuamme Felipe ohjaa Mercedeksen perheravintolan pihalle ja siirrymme aamiaiselle. Pariisissa ollaan, mutta tornia ei näy? No matkaa onkin keskustaan vielä pitkästi, vaikka näkymä on jo kaupunkimainen. Aamiaisen jälkeen vielä reilun tunnin ajomatka ennen kuin saavumme Moulin Rougen lähettyvissä sijaitsevaan Elysée Montmarteen. Winterbornin saapuessa Pariisiin sen vilkas keskuskatu suljetaan tavaroiden lastauksen ajaksi. Vihaiset ihmiset puivat nyrkkiä ja huutelevat autoistaan. Noloksi tilanteen tekee myös se, että oven eteen on jo pakkautunut hyvissä määrin Sonatan faneja pällistelemään roudaustamme.

Lähdemme kirjoittautumaan noin kilometrin päässä keikkapaikalta olevaan hotelliimme ja alamme etsiä autollemme pysäköintipaikkaa. Ei ole helppo homma Pariisin keskustassa. Kalliisiin parkkihalleihin Mercedes ei mahdu edes ovesta sisään ja kauppakassin kokoisille kaupunkiautoille tarkoitettuja pysäköintiruutuja ei vapaana löydy. Kahden ja puolen tunnin kiertelyn jälkeen vihdoin yksi riittävä ruutu löytyy ja pääsemme suoraan keikkapaikan takahuoneeseen syömään.

Ranskalainen catering on reissun ylivoimaisesti paras, jääkaappi on täpönään herkkuja ja patongit ovat todella tuoreita ja hyviä. Myös kunnollista kahvia saa oikeasta kahvinkeittimestä. Ruoan jälkeen epämukavat päikkärit takahuoneen sohvalla istuen ja herätys melkein suoraan keikalle.

Saliin on ahtautunut 1400 katsojaa ja he ovat niin hyvissä ajoin paikalla, että järjestäjä päättää aloittaa keikan jo puolta tuntia aiottua aiemmin, jotta disko saadaan käyntiin aikasemmin konsertin päätyttyä. Winterborn astelee lauteille ja meininki on lähes sanoin kuvaamaton. Porukka laulaa koka keikan kappaleidemme mukana ja jo toisesta biisistä alkaen yleisömassaan muodostuu valtava mosh pit. Hienoa!

Keikan jälkeen väsy painaa ja salin tyhjennyttyä Sonatan jälkeen, katkaisemme jälleen liikenteen ja roudaamme tavarat takaisin onnistuneen kiertueen viimeisen keikan jälkeen autoon. Väsyneenä kävellen hotellille ja totta kai eksyen. Joudumme käydä toisesta hotellista kysymässä tietä ja kartan saatuamme vihdoin pääsemme perille. Todella hyvillä mielin ja erittäin väsyneenä pikaisesti nukkumaan.

Pe 5.2.2010
Tourist Patrol herää aamupuoliyhdeksältä kiertelemään Wienin keskustaa. Timo taiteilee kahden patrolin välillä ja lähtee silti mukaan, vaikka väsymys on ilmiselvää. Palaamme hotellille ja lähtö kohti Grazia on sovittu puoleksi päiväksi. Bändi odottaakin aulassa lähtöä sovittuun aikaan, mutta kuskia ei näy missään. Puoli tuntia myöhässä musta keikkavanimme kiitää kohti Grazia. Ajomatka on vain parisen tuntia ja pääsemme sopivasti soundchekiksi paikalle. He-Man on ajomatkan jälkeen selkäinvainen ja makaakin lattialla jääsalvat niskassa koko illan ennen keikkaa.

Paikalla on vain muutama sata katsojaa, mutta keikka osoittautuu varsinaiseksi menestykseksi. Eilinen alkukankeus on täysin poissa ja keikka runnotaan itsevarmasti mutta rennosti läpi. Sonata soittaa myös uskomattoman hyvän keikan.

Keikkaillan jälkeen fiilistelemme takahuonetiloissa porukalla ja Portsari pitääkin parin tunnin mittaisen tarinatuokion monologimuodossa. Naurun määrä on uskomaton. Hyvällä fiiliksellä keikkabussiin ja yöllä matka jatkuu kohti Muncheniä.

La 6.2.2010
Munchenissä menemme heti aamusta syömään keikkapaikalle ja siellä jonkin aikaa pyörittyämme sekä soittimet kasattuamme lähdemme hotellille, joka on toisella puolella kaupunkia. Huonosti autossa nukutun yön jälkeen päikkärit maittaa koko porukalle.

Takaisin keikkapaikalle mennessämme ajaudumme keskustaan, joka on poliisivoimin suljettu. Autojonot eivät liiku mihinkään ja keskusta on täysin kaaoksessa. Tunnin ruuhkassaolon jälkeeen pääsemme myöhässä soundcheckiin ja kuulemme että kaupungissa on EU -ympäristökokous menossa. Paljon on mellakkapoliiseja varattu sitä varten.

Ruoaksi tarjoillaa niin lihaa kuin perunoitakin, mutta erikoisin on valkoinen makkara, jonka toteamme näyttävän ja maistuvan auringossa kuivuneelta koiranjätökseltä. Koskela maistaa palan ja oksentaa roskikseen, He-Man syö makkaran tyytyväisenä yhdellä hotkaisulla ja toteaa: "ei hullumpaa".

Keikka alkaa ongelmilla, Antin kitara ei jostakin syystä kuulu, kun kokeilemme laitteiden toimivuuden ennen intronauhan alkua. 5 minuuttia säätöä ennen kuin saadaan keikka käyntiin. Joudumme lyhentää settiä yhden kappaleen verran. Tukkansa menettänyt Antti kärsii esiintymiskammosta, mutta selviää siitä ottamalla kesken keikan pipon pois päästä ja osoittaen sormellaan irokeesinsä takaosaan taiteiltua ristiä. Yleisö villiintyy täysin. Pieneen saliin on ahtautunut yli 1000 katsojaa ja keikka on jälleen kerran menestys.

Keikan jälkeen tapaamme yleisöä ja nimmaria menee kuin kuumille kiville. Tapaamme myös kokkolalaislähtöisen miehen, joka on tullut varta vasten Winterbornia katsomaan jostakin naapurikylästä. Maailma on pieni, Winterborn suuri.

To 4.2.2010
Aamulla hiukan nukuttuamme olemme Wienissä ja toteamme sen kello kuuden ruuhkan. Kuljettajamme Hevosmäen Matti saa uuden nimen, Felipe Masse, tehdessään Wienin katuradalla henkilökohtaisen LeMans ajonsa jälkeen vielä kelpo ajan matkalla hotellilta keikkapaikalle.

Alamme kasaamaan Lauri StryBexarin keltaista vuokrasettiä ja toteamme että ruuti on jäänyt kioskin omistajaltakin keksimättä. Kaikkien tomien telineet puuttuvat matkasta. Pikainen kiukkupuhelu setin vuokranantajalle ja sopimus että vuokraamme Sonatan backline-firmalta heidän laskuunsa uudet. Homma etenee.

Keikkaillan aloittaa wieniläinen Dragonslyer Project ja lavalla onkin kostyymit kohdillaan. Winterborn sinkoaa heidän jälkeensä lavalle puolentoista kuukauden keikkatauon jälkeen hirvittävällä latauksella. Valitettavasti pelkkä lataus ei riitä konsertoimiseen ja joulukuun tukholman keikan iskuun verrattuna bändi on kuin varjo entisestä. 36 tunnin matkustaminen ja valvominen ei varmasti ainakaan auta asiaa. Wien ei ole hallussa. Keikan jälkeen roudaamme tavarat takaisin autoon ja Sonatan aloittaessa settiään Winterborn jo matkaa hotellille nukkumaan.

Ke 3.2.2010
Aamulla herätys puoli seitsemältä ja lähtö kohti Euroopan loppusyksyn kiertueellamme peruuntuneiden keikkojen paikkaukseen Sonata Arctican kanssa. Väsymys on valtava kun lentävältä banaanilta näyttävän halpislentoyhtiöiden koneisiin internetin kautta tehtävä check-in osoittautuu melkoiseksi urakaksi ja nukkumaan meno siirtyi pitkälle yön pikkutunneille.

Pakkaan matkalaukun ja lähden noutamaan muita retkueen jäseniä kyytiin. Soitto Laurille, ei vastausta. Kitarateknikko-kiertuemanageri-yleismies-rumputeknikko sekä fiilismaskotti Timo sen sijaan vastaa heti ja on innoissaan jo lähdössä kyytiin. Hulk Hokkalakin löytyy matkaan, mies on vieläkin tuoreemmassa kunnossa kuin minä. Hän oli ehtinyt nukkua tunnin ennen lähtöä, muttei valittanut kuitenkaan yhtään.

Aamukahvin kautta tavarat autoon ja kohti Tamperetta, lähdemmä noin tunnin myöhässä ja koneen lähtö alkaa häämöttämään turhankin nopeasti. Bussikuskimme Mats meinaa jo Seinäjoella ajaa oman autonsa minun auton perään ja väistää sujuvasti lumihankeen. Luotto miehen ajotaitoon säilyy kuitenkin. Matkaa bussilla tullee olemaan noin 3000 kilometriä.

Talkkari ja portsari ovat jo etukäteen siirtäneet itsensä valtion rautateitä pitkin Tampereelle ja sieltä lentoasemalle. Pikaisesti soittimet ja matkalaukut hihnalle ja retkikunta sulloo itsensä banaaniin.

2,5h myöhemmin laskeudumme Frankfurt-Hahn asemalle ja kymmenen hengen musta kiertuevanimme odottaa meitä aseman edessä. Vuokraamon neiti lähtee kyydissämme rautatieasemalle, mutta katuu varmasti päätöstään välittömästi. Ajamme nälkäisinä suoraan perheravintolaan, jossa yllättäen ei maksukortit kelpaa ja suomenkielinen asiasta huomauttaminen alkaa välittömästi. Vihdoin useita tunteja myöhemmin pääsee tyttö junaan ja jatkamme matkaa vielä yön yli kohti Wieniä.