Su 7.2.2010
Aamulla herätys hotellista ja lähdemme ajamaan kohti Sveitsiä, kiemuraisella vuoristotiellä on hienot näkymät ja välillä pitkiä tunneleita.

Saavumme iltapäivällä Zürichiin. Aikataulu menee tiukaksi, kun Sonata pääsee tekemään sound checkiään vasta viiden aikaan, kun salissa ei saa mekastaa ennen sitä. Lähden odotellessa kiertelemään viihtyisää keskustaa.

Keikkapaikan sali on iso ja äänentoistolaitteisto siihen liian pieni, joten soundcheckiin tuhrautuu normaalia enemmän aikaa. Winterbornin aika jääkin kortille ja vielä lisäksi paikan henkilökunta on pihalla kuin lumiukko. Mikään ei toimi ja alkaa jo hermostuttaankin. Miksauspöydän takana Ahtilla ei ole edes työvaloa ja mies käykin lopulta pokerina viemässä monitorimiksaajan valon sanaakaan sanomatta. Saamme soundit kuitenkin kuntoon ennen yleisön valumista saliin.

Illan keikasta tulee jälleen hyvä, sveitsiläiset ovat hyvin mukana ja show on energinen. Keikan jälkeen Sonatan aloittaessa lähdemme italialaiseen pizzeriaan syömään ja istuskelemaan. Ruoan jälkeen pakkaudumme jälleen vaniimme ja siirtyminen finaalikeikkaa kohti Pariisia alkaa.

Ma 8.2.2010
Yön yli ajettuamme Felipe ohjaa Mercedeksen perheravintolan pihalle ja siirrymme aamiaiselle. Pariisissa ollaan, mutta tornia ei näy? No matkaa onkin keskustaan vielä pitkästi, vaikka näkymä on jo kaupunkimainen. Aamiaisen jälkeen vielä reilun tunnin ajomatka ennen kuin saavumme Moulin Rougen lähettyvissä sijaitsevaan Elysée Montmarteen. Winterbornin saapuessa Pariisiin sen vilkas keskuskatu suljetaan tavaroiden lastauksen ajaksi. Vihaiset ihmiset puivat nyrkkiä ja huutelevat autoistaan. Noloksi tilanteen tekee myös se, että oven eteen on jo pakkautunut hyvissä määrin Sonatan faneja pällistelemään roudaustamme.

Lähdemme kirjoittautumaan noin kilometrin päässä keikkapaikalta olevaan hotelliimme ja alamme etsiä autollemme pysäköintipaikkaa. Ei ole helppo homma Pariisin keskustassa. Kalliisiin parkkihalleihin Mercedes ei mahdu edes ovesta sisään ja kauppakassin kokoisille kaupunkiautoille tarkoitettuja pysäköintiruutuja ei vapaana löydy. Kahden ja puolen tunnin kiertelyn jälkeen vihdoin yksi riittävä ruutu löytyy ja pääsemme suoraan keikkapaikan takahuoneeseen syömään.

Ranskalainen catering on reissun ylivoimaisesti paras, jääkaappi on täpönään herkkuja ja patongit ovat todella tuoreita ja hyviä. Myös kunnollista kahvia saa oikeasta kahvinkeittimestä. Ruoan jälkeen epämukavat päikkärit takahuoneen sohvalla istuen ja herätys melkein suoraan keikalle.

Saliin on ahtautunut 1400 katsojaa ja he ovat niin hyvissä ajoin paikalla, että järjestäjä päättää aloittaa keikan jo puolta tuntia aiottua aiemmin, jotta disko saadaan käyntiin aikasemmin konsertin päätyttyä. Winterborn astelee lauteille ja meininki on lähes sanoin kuvaamaton. Porukka laulaa koka keikan kappaleidemme mukana ja jo toisesta biisistä alkaen yleisömassaan muodostuu valtava mosh pit. Hienoa!

Keikan jälkeen väsy painaa ja salin tyhjennyttyä Sonatan jälkeen, katkaisemme jälleen liikenteen ja roudaamme tavarat takaisin onnistuneen kiertueen viimeisen keikan jälkeen autoon. Väsyneenä kävellen hotellille ja totta kai eksyen. Joudumme käydä toisesta hotellista kysymässä tietä ja kartan saatuamme vihdoin pääsemme perille. Todella hyvillä mielin ja erittäin väsyneenä pikaisesti nukkumaan.