La 28.11.2009
Saavumme Madridiin pitkän ajomatkan jälkee ja ehdimme hieman käveleskellä kaupungilla ja käydä aamukahvilla ennen kuin menemme keikkapaikalle. Paikka on jälleen kerran kiertueen pienimpiä ja Sonatalaisten ahdattua soittimensa lavalle, yritämme mahtua vielä joukkoon. Paikan omat äänimiehet eivät puhu sanaakaan englantia, ja ongelmiahan tulee heti, onneksi miksaajamme Alejandro puhuu espanjaa ja se auttaa asiaa jo paljon. Portsari on lähtenyt Tonyn matkaan käymään lääkärissä, kun olo ei ole kovin loistava. Tonylle määrätään lepoa, joka tarkoittaa, että tämän illan keikan jälkeen kaksi seuraavaa perutaan, eli Bordeaux ja Pariisi. Ottaa se päähän, ottaa. Mutta pieni murhe siihen verrattuna, että Portsarilla olikin pahempi häikkä keuhkoissa ja mies viettääkin koko illan röntgenissä. Lääkitys päälle ja Vapola on illan keikalta pois, myöhästyneessä soundcheckissä teemme pikaratkaisun, että soitamme lyhyemmän setin ilman Vapolaa, Antin eli Hulkin tuuratessa Vapolan soolo-osuudet. Paha
nakki lonkalta heitettäväksi. Hulk suoriutuu kuitenkin tehtävästä enemmän kuin hienosti. Illalla keikan jälkeen pakkaamme tavarat autoon ja lähdemme viettämään ylimääräisiä vapaita 24 tuntia kestävän bussimatkan jälkeen Hollantiin.
Su 29.11.2009
Eilen alkaneella bussimatkalla ollaan halki Ranskan ja Belgian, saavumme illalla Utrechtiin Hollantiin. Koko päivä kuluu nukkuen, lukien ja elokuvia katsellen. Löysäilyä.
Monday, November 30, 2009
Saturday, November 28, 2009
Pe 27.11.2009
Eilisen vapaapäivän jälkeen herään hotellihuoneessa ja menen jo kahdeksan aikaan aamiaiselle,
välimeren rannalla auringon noustessa hörpin kahvia ja mietin, miksei ne Budapestin pakkovapaat osuneet tänne. Aamupäivä vielä parvekkeella merestä ja auringosta nauttien, sitten bussiin kohti Barcelonaa. Keikkapaikka ei ole kovin iso, mutta kapasiteetti silti 1000 henkeä, ei taida mennä Suomen turvallisuussääntöjen mukaan. Ruokatarjoilu on jälleen kerran surkeaa. Kun keikka alkaa, tietää taas ensi sekunneilta, että tämä yleisö on tosissaan. He laulavat kappaleemme sana sanalta mukana ja ilmarummuttajia on siellä täällä. Mahtava yleisö, ja vielä Milanoakin parempi keikka. Seuraava ajomatka on taas yli 600 km Madridiin, joten bussi lähtee aikaisin matkaan ja Suomipartio menee väsyneenä nukkumaan heti bussin lähtiessä liikkeelle.
Eilisen vapaapäivän jälkeen herään hotellihuoneessa ja menen jo kahdeksan aikaan aamiaiselle,
välimeren rannalla auringon noustessa hörpin kahvia ja mietin, miksei ne Budapestin pakkovapaat osuneet tänne. Aamupäivä vielä parvekkeella merestä ja auringosta nauttien, sitten bussiin kohti Barcelonaa. Keikkapaikka ei ole kovin iso, mutta kapasiteetti silti 1000 henkeä, ei taida mennä Suomen turvallisuussääntöjen mukaan. Ruokatarjoilu on jälleen kerran surkeaa. Kun keikka alkaa, tietää taas ensi sekunneilta, että tämä yleisö on tosissaan. He laulavat kappaleemme sana sanalta mukana ja ilmarummuttajia on siellä täällä. Mahtava yleisö, ja vielä Milanoakin parempi keikka. Seuraava ajomatka on taas yli 600 km Madridiin, joten bussi lähtee aikaisin matkaan ja Suomipartio menee väsyneenä nukkumaan heti bussin lähtiessä liikkeelle.
Friday, November 27, 2009
To 26.11.2009
Yön aikana syksy on muuttunut kesäksi, herään jossain päin Ranskaa ja keli on uskomattoman hieno. Matkaamme päivän bussilla halki Ranskan ja iltapäivällä saavumme Espanjaan Gironaan, jossa on hotelli uima-altaineen kaikkineen ja uskomaton merinäköala Välimerelle. Harmittaa kun Sonatalaiset ovat ehtineet tänne jo monta tuntia aiemmin, syy miksi olemme myöhässä on, että Delainin kitaristi oli syönyt vahvaa flunssalääkettä tyhjään vatsaan ja sai niin kovat vatsakivut että joutui käymään yöllä lääkärissä. Hotellin ravintolaan illalliselle ja tämä on valmis nukkumaan. Huomenna Barcelonaan.
Yön aikana syksy on muuttunut kesäksi, herään jossain päin Ranskaa ja keli on uskomattoman hieno. Matkaamme päivän bussilla halki Ranskan ja iltapäivällä saavumme Espanjaan Gironaan, jossa on hotelli uima-altaineen kaikkineen ja uskomaton merinäköala Välimerelle. Harmittaa kun Sonatalaiset ovat ehtineet tänne jo monta tuntia aiemmin, syy miksi olemme myöhässä on, että Delainin kitaristi oli syönyt vahvaa flunssalääkettä tyhjään vatsaan ja sai niin kovat vatsakivut että joutui käymään yöllä lääkärissä. Hotellin ravintolaan illalliselle ja tämä on valmis nukkumaan. Huomenna Barcelonaan.
Thursday, November 26, 2009
Ti 24.11.2009
Herään yöllä bussin äkkijarrutukseen, ehdin jo hetken miettiä, että mihin törmätään. Bussi kuitenkin pysähtyy osumatta mihinkään, joten jatkan unia.
Päivällä saan selityksen yölliseen; hollantilaisten pullakeitot olivat tehneet tehtävänsä urkuristimme Jukan eli He-Manin vatsassa ja nightlinerin vessassa kun ei käydä kakkosella, oli He-Man hätäpäissään tokaissut saksalaiselle kuskillemme selvällä suomen kielellä: "Auto sivuun, tai saat pestä seinät!". Meni viesti selittelemättä perille. Bussi moottoritien sivuun hätävilkut päällä ja He-Man jalat suorina kaninloikkaa yli ajoväylien toiselle puolelle sattuneelle huoltoasemalle.
Saksan Nurnbergin Hirsch -keikkapaikka on todella pieni, tai ainakin tämän reissun mittapuiden mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin 800 -hengen sali, mutta pieni lava tuo rajoitteet Sonatan lavarekvisiitalle, koitamme Delainin kanssa jotenkin mahtua sekaan. He-Manin ongelmat eivät jääneet moottoritien varteen, vaan toinen kosketinsoittimista on jotenkin sekaisin. Teemme kuitenkin pikaisen soundcheckin ja He-Man jää muiden mennessä syömään, räpläämään kuulokkeet päässä laitetta soittokuntoon. Keikka menee hienosti ja yleisökin on tänään helpomminlämpiävää kuin eilen. Lavalta poispäin soittimia roudatessamme kuuluu ympäri takatiloja armotonta suomenkielistä manausta, kun koko maa tuntuu niin pimeältä ettei täällä näe missään mitään. Rumpusymbaalit lentelevät kirosanojen saattelemana ja bussissa päätämmekin, että seuraaviin saksankeikkoihin varustaudumme otsalampuin.
Ke 25.11.2009
Sonatalaisten "Portsariksi" ristimä Vapola herättää aamuyöstä ja fiilistelemme kahvikupin ääressä todella hienoja Alppimaisemia ja italialaisia linnoja. Muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan ja herätys Milanossa. Sumua ja vesisadetta. No, keikkapaikka on 3000 hengen halli ja lava on valtava, joten ei ole eilisen päivän ahtaudesta tietoakaan. Pettymykseksi ruokatarjoilu on yllättäen Italiassa kiertueen huonointa. Maukkaampaa lasagnea saa suomalaisesta pakastealtaasta. 20 minuuttia ennen keikkaa jo yleisöstä kuuluu valtaisaa Winterborn -huutoa. Saksan yleisön nihkeys loistaa poissaolollaan ja heti ensi sekunneista yleisö on täysillä mukana koko keikan ajan. Kauppisen nuoremman veljeksen tähänastisen elämän hienoin keikka ehdottomasti! Keikan jälkeen vielä selkä- ja niskahieronta, joka tosin oli yhtä surkeaa kuin lasagnekin. Silti hieno päivä Italiassa ja siitä on hyvä jatkaa Espanjaan viettämään vapaapäivää.
Herään yöllä bussin äkkijarrutukseen, ehdin jo hetken miettiä, että mihin törmätään. Bussi kuitenkin pysähtyy osumatta mihinkään, joten jatkan unia.
Päivällä saan selityksen yölliseen; hollantilaisten pullakeitot olivat tehneet tehtävänsä urkuristimme Jukan eli He-Manin vatsassa ja nightlinerin vessassa kun ei käydä kakkosella, oli He-Man hätäpäissään tokaissut saksalaiselle kuskillemme selvällä suomen kielellä: "Auto sivuun, tai saat pestä seinät!". Meni viesti selittelemättä perille. Bussi moottoritien sivuun hätävilkut päällä ja He-Man jalat suorina kaninloikkaa yli ajoväylien toiselle puolelle sattuneelle huoltoasemalle.
Saksan Nurnbergin Hirsch -keikkapaikka on todella pieni, tai ainakin tämän reissun mittapuiden mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin 800 -hengen sali, mutta pieni lava tuo rajoitteet Sonatan lavarekvisiitalle, koitamme Delainin kanssa jotenkin mahtua sekaan. He-Manin ongelmat eivät jääneet moottoritien varteen, vaan toinen kosketinsoittimista on jotenkin sekaisin. Teemme kuitenkin pikaisen soundcheckin ja He-Man jää muiden mennessä syömään, räpläämään kuulokkeet päässä laitetta soittokuntoon. Keikka menee hienosti ja yleisökin on tänään helpomminlämpiävää kuin eilen. Lavalta poispäin soittimia roudatessamme kuuluu ympäri takatiloja armotonta suomenkielistä manausta, kun koko maa tuntuu niin pimeältä ettei täällä näe missään mitään. Rumpusymbaalit lentelevät kirosanojen saattelemana ja bussissa päätämmekin, että seuraaviin saksankeikkoihin varustaudumme otsalampuin.
Ke 25.11.2009
Sonatalaisten "Portsariksi" ristimä Vapola herättää aamuyöstä ja fiilistelemme kahvikupin ääressä todella hienoja Alppimaisemia ja italialaisia linnoja. Muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan ja herätys Milanossa. Sumua ja vesisadetta. No, keikkapaikka on 3000 hengen halli ja lava on valtava, joten ei ole eilisen päivän ahtaudesta tietoakaan. Pettymykseksi ruokatarjoilu on yllättäen Italiassa kiertueen huonointa. Maukkaampaa lasagnea saa suomalaisesta pakastealtaasta. 20 minuuttia ennen keikkaa jo yleisöstä kuuluu valtaisaa Winterborn -huutoa. Saksan yleisön nihkeys loistaa poissaolollaan ja heti ensi sekunneista yleisö on täysillä mukana koko keikan ajan. Kauppisen nuoremman veljeksen tähänastisen elämän hienoin keikka ehdottomasti! Keikan jälkeen vielä selkä- ja niskahieronta, joka tosin oli yhtä surkeaa kuin lasagnekin. Silti hieno päivä Italiassa ja siitä on hyvä jatkaa Espanjaan viettämään vapaapäivää.
Tuesday, November 24, 2009
Ma 23.11.2009
Aamulla koko porukasta ensimmäisenä ylhäällä, olemme Stuttgartin perinteikkään Longhorn -keikkapaikan edessä parkissa. Hienoon keikkapaikkaan kahville ja taas kerran on aamiais-, päivällis- ja iltapalatarjoilu enemmän kuin kohdillaan. Mukava nousta juomaan kahvia ja syömään hyvin ennen päivän alkua. Muutaman kahvikupillisen jälkeen alkaa paikkaan valua muitakin suomalaisia. Soundcheckien jälkeen ruokailu ja sitten kello tärähtääkin paikallista aikaa 20 ja on aika ruveta rokkaamaan. Winterborn on soitannollisesti kovassa iskussa ja käyttäytyminenkin isoilla lavoilla tuntuu jo kotoisalta. 1500 päinen yleisö vaan on kylmäkiskoista, lähtevät kyllä iloitteluun mukaan kun oikein painostaa ja toki tykkäävät showsta, mutta läsnäolo konsertissa ihan eri maailmasta kuin Itä-Euroopassa. Voiko sanoa, että onneksi huomaan saman ongelman myös Delainilla ja jopa Sonata Arcticallakin. Tulee väkisin mieleen, että ei Seppo Räty ihan väärässä ollut Saksastakaan aikoinaan möläyttäessään. Konserttisali tyhjenee ja hollantilaiset tuovat bussiimme kolme kokkiystäväänsä, jotka yllättäen kantavat mobiilikeittiönsä bussimme alakertaan ja alkavat kokata meille jotain perinteistä hollantilaista ruokaa iltapalaksi: keittoa koverretusta sämpylästä ja lihaa juomalasista, jota koristaa pihvi reunalla samaan tyyliin kuin ananasviipale drinkeissä. Jälleen kerran hämmentävää, menen nukkumaan.
Aamulla koko porukasta ensimmäisenä ylhäällä, olemme Stuttgartin perinteikkään Longhorn -keikkapaikan edessä parkissa. Hienoon keikkapaikkaan kahville ja taas kerran on aamiais-, päivällis- ja iltapalatarjoilu enemmän kuin kohdillaan. Mukava nousta juomaan kahvia ja syömään hyvin ennen päivän alkua. Muutaman kahvikupillisen jälkeen alkaa paikkaan valua muitakin suomalaisia. Soundcheckien jälkeen ruokailu ja sitten kello tärähtääkin paikallista aikaa 20 ja on aika ruveta rokkaamaan. Winterborn on soitannollisesti kovassa iskussa ja käyttäytyminenkin isoilla lavoilla tuntuu jo kotoisalta. 1500 päinen yleisö vaan on kylmäkiskoista, lähtevät kyllä iloitteluun mukaan kun oikein painostaa ja toki tykkäävät showsta, mutta läsnäolo konsertissa ihan eri maailmasta kuin Itä-Euroopassa. Voiko sanoa, että onneksi huomaan saman ongelman myös Delainilla ja jopa Sonata Arcticallakin. Tulee väkisin mieleen, että ei Seppo Räty ihan väärässä ollut Saksastakaan aikoinaan möläyttäessään. Konserttisali tyhjenee ja hollantilaiset tuovat bussiimme kolme kokkiystäväänsä, jotka yllättäen kantavat mobiilikeittiönsä bussimme alakertaan ja alkavat kokata meille jotain perinteistä hollantilaista ruokaa iltapalaksi: keittoa koverretusta sämpylästä ja lihaa juomalasista, jota koristaa pihvi reunalla samaan tyyliin kuin ananasviipale drinkeissä. Jälleen kerran hämmentävää, menen nukkumaan.
Monday, November 23, 2009
Pe 20.11.2009
Vihdoinkin tänään lähdemme pois Budapestistä, aamiainen aikaisin hotellilla ja sitten pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneet. Bussi tulee hakemaan meidät hotellilta klo 13 ja matkaamme kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tai pitäisi tulla. puoli tuntia myöhässä tulee tiedotte että bussi on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi saamme matkatavaramme hotellin säilytykseen ja lähdemme syömään samaan tuttuun ravintolaan. Takaisin hotellille odottelemaan ja odottelemaan, bussi on jälleen kerran sovitusta myöhässä ja siitä kun kuski soittaa että on tulossa nurkan takana, niin kestää vielä yli tunti. Vihdoin noin klo 18 pääsemme matkaan. Päivä pilalla, siihen asti kunnes pääsemme Itävallan puolelle ja pysähdymme syömään äärettömän hyvää ja kuumaa gulassikeittoa sekä jälkiruoaksi maailman parhaat muffinssit ja
kaakaot. Hevibändikin herkistyy moisen menun äärellä. Takaisin bussiin ja vihdoin pääsemme Wieniin. Meille on järjestetty ohjelmaa kun Delain on ilmeisesti suosiossa täällä ja heitä paapotaan. Delainit lähtevät hevibaariin, Winterit eivät. Pikainen katselmus Wienin spielbergmäisiä futuristisia rakennuksia ja autoon vetämään unta palloon.
La 21.11.2009
Päivä kuluu lähinnä bussissa istuen läpi hienon Keski-Eurooppalaisen maiseman. Eri näköistä kuin pohojammaalla. Alkuillasta saavumme Muncheniin ja bussimme pysäköityy eilen tarkoitetun keikkapaikan, Backstagen, pihalle sähköihin, jotta kuskimme saa pidettyä pakollisen lepotauon ennen matkaa kohti Sveitsiä. Menemme raitiovaunulla kohti keskustaa, jossa ostarilla pizzalle italialaisten pitämään pizzapaikkaan, hyvää on. Illaksi takaisin bussille elokuvien pariin.
Su 22.11.2009
Herätys Sveitsin rajalla, myyntituotteemme täytyy tullata, koska ylitämme jälleen EU:n rajan.
Yrittäessämme maksaa tullaussumma pankkikortilla, menee tullin tietokone täysin jumiin: Linux booting -teksti pärähtää ruudulle Commodore 64:sta tutun turbolatauksen taustakuvan sävyttämänä. Tullimies naputtelee sormillaan pistoolin perää. Meidänkö vika se on että heidän laitteensa sakkaa? No, vaihtoehtoina jättää levyt ja paidat rajalle, taikka maksaa tullaus käteisellä. Pankkiautomaatille suorittamaan nosto ja vihdoin pääsemme matkaan. Takaisin nukkumaan.
Keikkapaikalle päästyämme alkaa keikkafiilis lähes viikon tauon jälkeen nousta. Soundcheckejä katsellessa ja pyykkiä pestessä odotamme illan showta. Illalla 1300 hengen paikka pakkautuukin täpötäyteen ja yleisö koostuu hämmästyttävästi 18-80 vuotiaista hevidiggareista. Eturivissä 70 vuotiaankin rouvan sormet ilmeisesti lapsenlapsensa toimesta vääntäytyvät pirunmerkkiin ja ilman halkominen nyrkillä alkaa. Hämmentävää. Flunssaa potevan Teemun ääni ei ole parhaimmillaan, kiertueella Talkkariksi nimetty laulaja joutuu oikomaan kaikista korkeimmat nuotit, mutta muuten ukko on kyllä mies paikallaan. Hyvä show jälleen kerran.
Vihdoinkin tänään lähdemme pois Budapestistä, aamiainen aikaisin hotellilla ja sitten pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneet. Bussi tulee hakemaan meidät hotellilta klo 13 ja matkaamme kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tai pitäisi tulla. puoli tuntia myöhässä tulee tiedotte että bussi on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi saamme matkatavaramme hotellin säilytykseen ja lähdemme syömään samaan tuttuun ravintolaan. Takaisin hotellille odottelemaan ja odottelemaan, bussi on jälleen kerran sovitusta myöhässä ja siitä kun kuski soittaa että on tulossa nurkan takana, niin kestää vielä yli tunti. Vihdoin noin klo 18 pääsemme matkaan. Päivä pilalla, siihen asti kunnes pääsemme Itävallan puolelle ja pysähdymme syömään äärettömän hyvää ja kuumaa gulassikeittoa sekä jälkiruoaksi maailman parhaat muffinssit ja
kaakaot. Hevibändikin herkistyy moisen menun äärellä. Takaisin bussiin ja vihdoin pääsemme Wieniin. Meille on järjestetty ohjelmaa kun Delain on ilmeisesti suosiossa täällä ja heitä paapotaan. Delainit lähtevät hevibaariin, Winterit eivät. Pikainen katselmus Wienin spielbergmäisiä futuristisia rakennuksia ja autoon vetämään unta palloon.
La 21.11.2009
Päivä kuluu lähinnä bussissa istuen läpi hienon Keski-Eurooppalaisen maiseman. Eri näköistä kuin pohojammaalla. Alkuillasta saavumme Muncheniin ja bussimme pysäköityy eilen tarkoitetun keikkapaikan, Backstagen, pihalle sähköihin, jotta kuskimme saa pidettyä pakollisen lepotauon ennen matkaa kohti Sveitsiä. Menemme raitiovaunulla kohti keskustaa, jossa ostarilla pizzalle italialaisten pitämään pizzapaikkaan, hyvää on. Illaksi takaisin bussille elokuvien pariin.
Su 22.11.2009
Herätys Sveitsin rajalla, myyntituotteemme täytyy tullata, koska ylitämme jälleen EU:n rajan.
Yrittäessämme maksaa tullaussumma pankkikortilla, menee tullin tietokone täysin jumiin: Linux booting -teksti pärähtää ruudulle Commodore 64:sta tutun turbolatauksen taustakuvan sävyttämänä. Tullimies naputtelee sormillaan pistoolin perää. Meidänkö vika se on että heidän laitteensa sakkaa? No, vaihtoehtoina jättää levyt ja paidat rajalle, taikka maksaa tullaus käteisellä. Pankkiautomaatille suorittamaan nosto ja vihdoin pääsemme matkaan. Takaisin nukkumaan.
Keikkapaikalle päästyämme alkaa keikkafiilis lähes viikon tauon jälkeen nousta. Soundcheckejä katsellessa ja pyykkiä pestessä odotamme illan showta. Illalla 1300 hengen paikka pakkautuukin täpötäyteen ja yleisö koostuu hämmästyttävästi 18-80 vuotiaista hevidiggareista. Eturivissä 70 vuotiaankin rouvan sormet ilmeisesti lapsenlapsensa toimesta vääntäytyvät pirunmerkkiin ja ilman halkominen nyrkillä alkaa. Hämmentävää. Flunssaa potevan Teemun ääni ei ole parhaimmillaan, kiertueella Talkkariksi nimetty laulaja joutuu oikomaan kaikista korkeimmat nuotit, mutta muuten ukko on kyllä mies paikallaan. Hyvä show jälleen kerran.
Thursday, November 19, 2009
To 19.11.2009
Edelleen jumissa Budapestissä, flunssaisena ylös ja aamiaistarjoilu hotellissa oli jo loppunut, joten jalkauduimme kadulle ja kohti läheistä ruokaravintolaa. Tilasin unkarinkielisestä listasta pasta-annoksen, joka oli kuorrutettu sokerilla ja kaakaolla. Syömättä jäi. Kuten rokki- ja hevibändeillä on tapana, kiertueella irroitellaan kunnolla. Winterbornkin veti vapaapäivänä ränniin koko päivän, ei ole varmaan unkarilaisessa keilahallissa yhtä surkeita keilaajia taannoin nähty. Hänninen keilasi niin tosissaan, että housut ratkesivat haaroista. Kylille vielä syömään ja sitten hotellille uimaan ja saunomaan. Laurin kanssa saatettiin hieman pahennustakin herättää kun menimme vahingossa aluksi alasti, kaljat kädessä johonkin ihme saunaan, jonka nurkassa oli laavalamppu ja siihen päälle viritetty lintulauta, seinillä tuoksui tuomenkukkakimput. Kirosanat kimposivat seinille. Vihdoin kuitenkin löysimme suomalaisen saunan ja siellä vanhempi herrasmies alkoi opettaa meitä saunomaan, löylytimme miehen matkoihin alle kymmenessä sekunnissa. Nukkumaan ja huomenna Wienin kautta kohti Muncheniä, Budapest on jo nähty.
Wednesday, November 18, 2009
Ti 17.11.2009
Hyvin levätyn hotelliyön jälkeen Sonatan bussilla valtavalle keikkapaikalle Budapestin Petöfi Csamok -halliin. Kello oli vasta yksitoista ja keikkapaikan cateringemäntä toivotti meidät tervetulleiksi. Heti tehtiin selväksi että ei ollut perusmätöt takahuonetarjoiluna vaan siihen totta
tosiaan oli panostettu erilailla kuin missään muualla. Hyvän ruuan ääressä kävi kuitenkin myös ilmi että Tonyn kurkku oli kipeä ja hän kävi lääkärissä. Paha infektio kurkussa ja pikaratkaisuna he pyysivät Delainin Charlotten laulamaan heidän kanssaan Last Drop Fallsin sekä lyhensivät
keikkasettiänsä. Paha enne tuleville päiville ja illan keikalla Tonyn ääni ei ollut parhaassa iskussa. Flunssa-aalto on vaivannut myös Winterbornin riveissä, mutta illan keikka meni kuitenkin osaltamme hienosti vaikka yleisö oli hallissa tähänastisesti vaikeimmin lämpiävää.
Sonatan keikan jälkeen tuli tiedote, huominen Itävallan Grazin keikka on peruttu. Koska bussimme oli edelleen korjauksessa matkasimme takaisin hotelliin eikä tilapäisbussia vielä tarvittu.
Ke 18.11.2009
Sateinen päivä ja edelleen Budapestissä. Lähdimme aamulla kävellen syömään läheiseen pizzeriaan ja juuri kun saamme ruoan, tulee puhelu että on 50min aikaa kirjautua ulos hotellista. Kauhealla kiireellä ahmiten pizzat naamaan ja tulee toinen hälytys, ei tarvitsekaan kirjautua vaan jäämme vielä koko päiväksi ja seuraavaksi yöksi hotelliin, koska Grazin keikka on peruttu ja bussimme edelleen korjattavana. Hotellille päästyämme ilouutiset jatkuvat: myöskin Wienin ja Munchenin keikat ovat peruttuja Tonyn kurkkukivun takia. Sitten onkin vuorossa ihan oikea vapaapäivä Munchenissä, joten olemme juuttuneet Budapestiin yhteensä neljäksi päiväksi ja seuraava keikka toivottavasti sunnuntaina Sveitsin Prattelnissa.
Hyvin levätyn hotelliyön jälkeen Sonatan bussilla valtavalle keikkapaikalle Budapestin Petöfi Csamok -halliin. Kello oli vasta yksitoista ja keikkapaikan cateringemäntä toivotti meidät tervetulleiksi. Heti tehtiin selväksi että ei ollut perusmätöt takahuonetarjoiluna vaan siihen totta
tosiaan oli panostettu erilailla kuin missään muualla. Hyvän ruuan ääressä kävi kuitenkin myös ilmi että Tonyn kurkku oli kipeä ja hän kävi lääkärissä. Paha infektio kurkussa ja pikaratkaisuna he pyysivät Delainin Charlotten laulamaan heidän kanssaan Last Drop Fallsin sekä lyhensivät
keikkasettiänsä. Paha enne tuleville päiville ja illan keikalla Tonyn ääni ei ollut parhaassa iskussa. Flunssa-aalto on vaivannut myös Winterbornin riveissä, mutta illan keikka meni kuitenkin osaltamme hienosti vaikka yleisö oli hallissa tähänastisesti vaikeimmin lämpiävää.
Sonatan keikan jälkeen tuli tiedote, huominen Itävallan Grazin keikka on peruttu. Koska bussimme oli edelleen korjauksessa matkasimme takaisin hotelliin eikä tilapäisbussia vielä tarvittu.
Ke 18.11.2009
Sateinen päivä ja edelleen Budapestissä. Lähdimme aamulla kävellen syömään läheiseen pizzeriaan ja juuri kun saamme ruoan, tulee puhelu että on 50min aikaa kirjautua ulos hotellista. Kauhealla kiireellä ahmiten pizzat naamaan ja tulee toinen hälytys, ei tarvitsekaan kirjautua vaan jäämme vielä koko päiväksi ja seuraavaksi yöksi hotelliin, koska Grazin keikka on peruttu ja bussimme edelleen korjattavana. Hotellille päästyämme ilouutiset jatkuvat: myöskin Wienin ja Munchenin keikat ovat peruttuja Tonyn kurkkukivun takia. Sitten onkin vuorossa ihan oikea vapaapäivä Munchenissä, joten olemme juuttuneet Budapestiin yhteensä neljäksi päiväksi ja seuraava keikka toivottavasti sunnuntaina Sveitsin Prattelnissa.
Tuesday, November 17, 2009
Farewell to Saints European Tour 2009 Tour Diary
11.11.09
Ok, here we go again! We gathered at the train station in our home town 2.30 in the morning or night, whatever it is. Some came from home, some straight from the bar. Some of us put on a little show in the train to tease the other passangers trying to sleep. Sorry about that! But well, we were in Tampere like 6 in the morning and went straight to the airport. There a few calming drinks or beers and then some sleep on the airport terminal floor. Jukka also came to join the group straight from Tampere and then he got stuck in the boarding with his truck size luggages! The woman behind the boarding table wasn`t too happy about Jukka`s performance and charged him extra for his stuff. And Lauri made a joke not too good in the custom check point: I got drugs in my laptop! It sort of slowed the process a bit. They threatned to search his asshole! Not too good ! Luckily they did not and understood the joke after all. Way to go Lauri! Well, we happily got on board and flight was good.
We had a day to spend in Bremen and did some eating, drinking and shopping. After that we went to a local truck terminal where we had our gear waiting. The tour came to pick us up at 8 and after loading the gear in, we hit the road and headed to Prague! We may have put on a little party right away in the bus and the other group from Holland we pretty amazed these crazy guys from Finland. But Delain seemed to be a good bunch of people and we get along fine.
12.11.09
Ok, we arrived to Prague in the morning after along drive at night. The venue, Club Roxy was quite allright. The stage though was a bit small but otherwise the place was ok. It was really in the middle of Prague. Well, it was the first night of the tour so you could forget any schedules. We didn`t get to do soundcheck at all. As soon as we got our gear wired, we started playing. The first few songs sounded really rubbish and after 4 songs we had to stop because we were so behind of the time table. So not too good night for us. But the main thing was that people did like our stuff a lot and the reaction from the audience was really great! Thanks Prague! After the show we sold some cd`s and t-shirts and talked with some fans. It was nice. After the night was over, we hit the bar otherside the street with Henkka and Marko from Sonata Arctica and the tour manager Neubi. We had a really good time and some free shots from the bar. Then of to Zlin during the night.
13.11.09
Zlin, Masters of Rock café. Nice place in the shopping mall complex. We woke up from the parking lot of the venue. We ate some breakfast and hang out with Sonata guys Henkka and Elias. It`s very nice to be on the road with Finnish guys, and specially with Sonata. We are both from Northern Finland and we do think alike. We managed to do a real soundcheck and the show was a lot better from us. Excellent response from the crowd! Thanks Zlin!
14.11.09
After a really, really rough bus drive during the night to Kosice, Slovakia. And it was freezing cold in the bus, even for us Finns. We arrived to the Venue sometime midday and the first reaction was, this can`t be it. It is supposed to be a sport arena! But it was. The outside appearance of the place wasn`t too convincing but inside the place is really ok. Nice big hall with capacity of 2000+ and really nice dressing rooms and catering. The show was the best one we`ve done so far ever. It git it all, and the crowd really rocked so we are pleased. It was such a rush! This is by far the coolest thing that a man can do. Be rockin for thousands. And the after party was like it should be after a great show. And we are really pleased also for the fact that we are touring with Sonata because we get along so bloody nice. Well, after the party, the tour managers got everybody in their busses and we continued still in the bus while we were driving towards Serbia.
15.11.09
Serbia! Our wake up call was when the bus hit a bridge in the morning. Our driver miscalculated the height of the bus and bridge or then he is blind. Either way, we were stuck under the bridge like 3 hours waiting for the local police to arrive. Well, after they finally came, we were of and moving. But after 10 minute horrifying ride under like 10 bridges with clearance of maximum 1-2 centimeters , the police stopped us and took our driver away. Well, there were we, in the middle of Belgrad, with no driver and not a clue what happened. Well, after an hour, they brought our driver back and we drove to the venue at last, like 5 hours late. And we also heard during the day, that in the Serbian border, they wouldn`t let us in to the country unless we give them some Winterborn t-shirts. Well, everything was behind schedule with Sonatas gear also. The locals who were supposed to help the crew, weren`t actually the fastest ones on the planet. So we ended up not doing any soundcheck at all and the first 3 songs sounded just like you could expect. Shit. But you know, the show was excellent and the crowd was the best one so far! After the show, we met a lot of excited fans by the bus and they took a shit load of pictures of us and them. It was really nice. Thanks Belgrad! Hopefully we are coming back one day. Then a really nice after party with some Finnish meininki and it was nice.
16.11.09
Day off. Budapest. We got ourselves a free hotel in Budapest because the bus had to leave us cause it was going to service after the accident with the fucking bridge. You know, the bridge won that battle! So, little bit tired after the long night, but still enough power to hit the streets of the city. We went to eat to a very nice restaurant and after that, Jukka and Lauri went back to the hotel, as the rest of us went to see the town. A very beautiful city, in every way if you know what I mean.
Pasi V. / Winterborn
Ok, here we go again! We gathered at the train station in our home town 2.30 in the morning or night, whatever it is. Some came from home, some straight from the bar. Some of us put on a little show in the train to tease the other passangers trying to sleep. Sorry about that! But well, we were in Tampere like 6 in the morning and went straight to the airport. There a few calming drinks or beers and then some sleep on the airport terminal floor. Jukka also came to join the group straight from Tampere and then he got stuck in the boarding with his truck size luggages! The woman behind the boarding table wasn`t too happy about Jukka`s performance and charged him extra for his stuff. And Lauri made a joke not too good in the custom check point: I got drugs in my laptop! It sort of slowed the process a bit. They threatned to search his asshole! Not too good ! Luckily they did not and understood the joke after all. Way to go Lauri! Well, we happily got on board and flight was good.
We had a day to spend in Bremen and did some eating, drinking and shopping. After that we went to a local truck terminal where we had our gear waiting. The tour came to pick us up at 8 and after loading the gear in, we hit the road and headed to Prague! We may have put on a little party right away in the bus and the other group from Holland we pretty amazed these crazy guys from Finland. But Delain seemed to be a good bunch of people and we get along fine.
12.11.09
Ok, we arrived to Prague in the morning after along drive at night. The venue, Club Roxy was quite allright. The stage though was a bit small but otherwise the place was ok. It was really in the middle of Prague. Well, it was the first night of the tour so you could forget any schedules. We didn`t get to do soundcheck at all. As soon as we got our gear wired, we started playing. The first few songs sounded really rubbish and after 4 songs we had to stop because we were so behind of the time table. So not too good night for us. But the main thing was that people did like our stuff a lot and the reaction from the audience was really great! Thanks Prague! After the show we sold some cd`s and t-shirts and talked with some fans. It was nice. After the night was over, we hit the bar otherside the street with Henkka and Marko from Sonata Arctica and the tour manager Neubi. We had a really good time and some free shots from the bar. Then of to Zlin during the night.
13.11.09
Zlin, Masters of Rock café. Nice place in the shopping mall complex. We woke up from the parking lot of the venue. We ate some breakfast and hang out with Sonata guys Henkka and Elias. It`s very nice to be on the road with Finnish guys, and specially with Sonata. We are both from Northern Finland and we do think alike. We managed to do a real soundcheck and the show was a lot better from us. Excellent response from the crowd! Thanks Zlin!
14.11.09
After a really, really rough bus drive during the night to Kosice, Slovakia. And it was freezing cold in the bus, even for us Finns. We arrived to the Venue sometime midday and the first reaction was, this can`t be it. It is supposed to be a sport arena! But it was. The outside appearance of the place wasn`t too convincing but inside the place is really ok. Nice big hall with capacity of 2000+ and really nice dressing rooms and catering. The show was the best one we`ve done so far ever. It git it all, and the crowd really rocked so we are pleased. It was such a rush! This is by far the coolest thing that a man can do. Be rockin for thousands. And the after party was like it should be after a great show. And we are really pleased also for the fact that we are touring with Sonata because we get along so bloody nice. Well, after the party, the tour managers got everybody in their busses and we continued still in the bus while we were driving towards Serbia.
15.11.09
Serbia! Our wake up call was when the bus hit a bridge in the morning. Our driver miscalculated the height of the bus and bridge or then he is blind. Either way, we were stuck under the bridge like 3 hours waiting for the local police to arrive. Well, after they finally came, we were of and moving. But after 10 minute horrifying ride under like 10 bridges with clearance of maximum 1-2 centimeters , the police stopped us and took our driver away. Well, there were we, in the middle of Belgrad, with no driver and not a clue what happened. Well, after an hour, they brought our driver back and we drove to the venue at last, like 5 hours late. And we also heard during the day, that in the Serbian border, they wouldn`t let us in to the country unless we give them some Winterborn t-shirts. Well, everything was behind schedule with Sonatas gear also. The locals who were supposed to help the crew, weren`t actually the fastest ones on the planet. So we ended up not doing any soundcheck at all and the first 3 songs sounded just like you could expect. Shit. But you know, the show was excellent and the crowd was the best one so far! After the show, we met a lot of excited fans by the bus and they took a shit load of pictures of us and them. It was really nice. Thanks Belgrad! Hopefully we are coming back one day. Then a really nice after party with some Finnish meininki and it was nice.
16.11.09
Day off. Budapest. We got ourselves a free hotel in Budapest because the bus had to leave us cause it was going to service after the accident with the fucking bridge. You know, the bridge won that battle! So, little bit tired after the long night, but still enough power to hit the streets of the city. We went to eat to a very nice restaurant and after that, Jukka and Lauri went back to the hotel, as the rest of us went to see the town. A very beautiful city, in every way if you know what I mean.
Pasi V. / Winterborn
Farewell to Saints European Tour 2009 -kiertuepäiväkirja
Ke 11.11.2009
Aamulla ennen kahta tunnin yöunien jälkeen herättyäni poimin Antin ja Laurin paikallisesta kuppilasta kyytiin ja menimme juna-asemalle, jossa Vapola ja Koskela jo yllättävän pirteinä odottelivat. Jukkaa ei näkynyt. Bexar-show viihdytti junamatkaamme aina Tampereelle saakka. Kuudelta aamulla halpalentoyhtiön terminaalin ovet olivat kiinni ja pakkasessa puolitoista tuntia ei houkutellut, joten suuntasimme oikeille matkustajille tarkoitettuun terminaaliin, missä satakunta Afrikkaan suuntaavaa sotilasta hämmästeli retkuettamme. Mulkoilusta huolimatta aloimme tyynen rauhallisesti nukkumaan kahvion lattialla. Parin tunnin kulutta vartijan kehotuksesta poistuimme takaisin jo auenneeseen halpamatkayhtiön luukkuun johon hämmästyttävän pirteä aamuHänninen pölähti paikalle raahaten Asea-Skandialta näyttävää matkakirstua, jonka takia joutui heti ongelmiin lähtöselvityksessä. Tilanteesta selvittiin dollareilla ja painavalla tekstillä. Lento kohti Saksan Bremeniä oli totta.
Sateisessa Saksassa ennen puolta päivää, tietäen että Hollannikkaat noutaisivat meidät bussin kyytiin aikaisintaan kuudelta. Pizzat ja pastat pikaisesti rinnuksille, sekoilua lentoaseman aulassa ja raitiovaunuten kohti Bremenin keskustaa Vapolaa lukuunottamatta, joka jäi sydänkohtauksen partaalla lataamaan akkuja perinteisesti lentoaseman kahvion lattialle. Bremenin hienot rakennukset ihmetyttivät hetken aikaa, kunnes kuitenkin ajauduimme kuppilaan kuluttamaan aikaa ja rahaa. Vapola liittyi seurueeseen muutamaa tuntia myöhemmin todettuaan että missään Bremenin kaupassa ei käy VISA. Menimme hyvissä ajoin ennen kuutta rekkaterminaaliin, jonne soittimemme olivat matkanneet viikkoa aiemmin. Koskelan työhalut heräsivät trukin nähtyään heti. Soittimet olivat ehjännäköisenä perillä (huom, ei olla vielä päästy testaamaan onko kaikki kunnossa). Vallattiin kahvihuone oitis ja kummastuneet, nuo mursuviiksiset Güntherit kävivät vuoron perään ivaamassa mekastavaa rokkiretkuetta, Antti valtasi perinteisesti kahvion lattian.
Kello kuusi, ei bussia. Tunnin myöhässä tulee tekstiviesti, että saapuvat puoli kahdeksalta. Vihdoin bussi saapui paikalle ja naispuolinen valohenkilö-roudari arpoi kamppeemme trailerin kyytiin. Pakkauduimme kaksikerroksisen hopeanhohtavan nightlinerimme kyytiin ja päivä alkoi oleen pulkassa. Vihdoinkin nukkumaan.
To 12.11.2009
Aurinko paistaa, Tsekkiläisen huoltoasemaketjun truckpointissa herätys. "Vladimir The Fisherman's Friend" Koskela tuikkaa päänsä ulos bussin katakombista ja herättää yleistä hilpeyttä ryhmässämme. Päivä aseman parkissa pelkkää odottelua ennen siirtymistä keskustan Roxy Clubille. 1200 hengen paikka ammottaa tyhjyyttään ikuisuuksien soundcheckissä kunnes on meidän vuoro. Ei olla muuten ennen soundcheckiä tehty 1200 henkilölle ja keikka itse jäi neljään biisiin. Kaikesta huolimatta yleisö lauloi hienosti mukana koko keikan ajan ja vaati encorea, joka jäi aikataulun venyttyä soittamatta.
Kamoja autoon Jukan kanssa roudatessamme venähti aluksi selkä, sen jälkeen leuka, kun valohenkilö-roudarinainen nosti yhdessä kantamamme kamat yksin kyytiin. Nimesimme neitokaisen "Potraksi". Nainen meidän makuumme. Ainoa joka tekee täällä töitä.
Loppuilta meni Sonatan porukan kanssa "Tom Tomissa", kunnes bussi lähti matkaan kohti huomista keikkapaikkaa.
Pe 13.11.2009
Yön aikana hopeanuolemme oli kiitänyt 300km matkan aina perille asti onnen/epäonnen päivämäärän keikkapaikkaa Tsekin Zliniin. Herääminen ison ostoskeskuksen parkkipaikalla Masters of Rock Cafe:n vieressä. Aamukahvin ääressä jännitimme kuinka päivän soundcheckaikataulut tulisivat eilisen fiaskon jälkeen menemään. Kaikki onneksi sujui suunnitelmien mukaan ja ehdimme jopa hiukan huilia ennen keikkaa. 900 henkeä vetävä kahvila oli tupaten täynnä ja vastaanotto oli erittäin hyvä härmäläisillekin. Keikan jälkeen retkueemme pääsi ensimmäistä kertaa suihkuun ja Sonatan mennessä lavalle, heidän backstagen ovella olikin kuuden miehen mittainen suihkujono. Uudestisyntyneen oloisia miehiä kapusi bussin punkkiin.
La 14.11.2009
Bussi kaartaa kulkunsa kuraiselle hiekkatielle, joka johtaa parhaat päivänsä nähneen valtavan koripallohallin takapihalle, paikka näyttää kuitenkin enemmän toisen maailmansodan aikaiselta hylätyltä teollisuushallilta. Esiintymislava on mielettömän iso ja saliin saapuukin vajaa 2000 metallipäätä ottamaan täyden ilon irti ilmeisti ani harvoin Slovakian Kosicessa tarjottavasta musiikkielämyksestä. Hallin kylmyydestä huolimatta yleisön vastaanotto oli todella loistava bändin ollessa erittäin kovassa iskussa ja lisäpotkua showhun toi vielä Vapolan uusi keikka-asuste, joka koostui nahkahousuista ja turkista. Itä-Euroopassa ainakin toimii!
Su 15.11.2009
Yön unet loppuvat kirjaimellisesti kuin seinään, kuskimme on yrittänyt sovittaa hopeanuolemme liian matalan sillan alta ja bussin keulan yläreuna kosahti betonipalkkiin. Sitä ihmettelemään noustessamme kuulimme myös, että aiemmin yöllä Serbian rajalla tullimiehet täytyi lahjoa Winterborn t-paidoilla, jotta kulkueemme pääsi rajan yli maahan. Belgrad on muuten kirjaimellisesti paikoitellen kuin pommin jäljiltä. Kahden tunnin odottelun jälkeen poliisit kävivät katsastamassa bussin vahingot ja pääsimme taas matkaan. Ajoa kesti noin 10 minuuttia, kunnes taas poliisit pysäyttivät ja kuskimme puhallutettiin sekä vietiin pois näköpiiristämme. Mielenkiintoista. Istuimme bussissa odottamassa, eikä kukaan tiennyt missä olemme ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Olimme aivan varmoja, että illan keikka tulee jäämään väliin. Iltapäivällä kuitenkin vihdoin pääsimme keikkapaikalle kuskimme päästyä pälkähästä.
Serbialainen työtahti ei ole ihan Suomen tasoa, äänentoistolaitteisto oli pystytetty paikalle jo klo 10 aamulla, mutta sähköt ja sen myötä ääni niistä saatiin lähtemään vasta melkein seitsemän tuntia myöhemmin. Sonatan soundcheckin viivästyttyä jouduimme edelleen vain odotella päivän ja illan kulkua tekemättä mitään. Joudumme selvitä keikan ilman soundcheckiä kokeillen vain että soitintemme linjat pelaavat. Kaksi ensimmäistä biisiä jouduimme pärjätä täysin ilman lavamonitorointia, Sonatan lavamiksaaja Ville huomasi onneksi tilanteemme lavalla nähdessään serbialaisen apumiehemme täydellisen osaamattomuuden. Hän kirjaimellisesti tuuppasi miehen pois mikserin äärestä ja pikaisesti loihti meille siedettävän lavasoundin. Täydet pisteet Sonatan koko Crewlle Serbian keikkailtamme ja fiiliksen pelastamiseksi. Loppupeleissä keikka kääntyi loistavaksi. Loppuilta kuluikin fanien valokuvaamina ja nimikirjoituksia jakaen.
Ma 16.11.2009
Vapaapäivä Budapestissä. Yön aikana olimme jälleen olleet rajalla jumissa tullimiesten jopa käytyä toteamassa hevimiesten nukkuvan sikeästi bussin punkissa. Kukaan ei herännyt tilanteeseen. Pääsimme myös nauttimaan ylellisestä onnesta onnettomuudessa, eli bussifirman vakuutus järjesti meille hotellihuoneet bussin jouduttua eilisen kolarin jälkeen korjattavaksi. Päivä kului kaupungin nähtävyyksiä ja ostospaikkoja kierrellen.
Pasi K. / Winterborn
Aamulla ennen kahta tunnin yöunien jälkeen herättyäni poimin Antin ja Laurin paikallisesta kuppilasta kyytiin ja menimme juna-asemalle, jossa Vapola ja Koskela jo yllättävän pirteinä odottelivat. Jukkaa ei näkynyt. Bexar-show viihdytti junamatkaamme aina Tampereelle saakka. Kuudelta aamulla halpalentoyhtiön terminaalin ovet olivat kiinni ja pakkasessa puolitoista tuntia ei houkutellut, joten suuntasimme oikeille matkustajille tarkoitettuun terminaaliin, missä satakunta Afrikkaan suuntaavaa sotilasta hämmästeli retkuettamme. Mulkoilusta huolimatta aloimme tyynen rauhallisesti nukkumaan kahvion lattialla. Parin tunnin kulutta vartijan kehotuksesta poistuimme takaisin jo auenneeseen halpamatkayhtiön luukkuun johon hämmästyttävän pirteä aamuHänninen pölähti paikalle raahaten Asea-Skandialta näyttävää matkakirstua, jonka takia joutui heti ongelmiin lähtöselvityksessä. Tilanteesta selvittiin dollareilla ja painavalla tekstillä. Lento kohti Saksan Bremeniä oli totta.
Sateisessa Saksassa ennen puolta päivää, tietäen että Hollannikkaat noutaisivat meidät bussin kyytiin aikaisintaan kuudelta. Pizzat ja pastat pikaisesti rinnuksille, sekoilua lentoaseman aulassa ja raitiovaunuten kohti Bremenin keskustaa Vapolaa lukuunottamatta, joka jäi sydänkohtauksen partaalla lataamaan akkuja perinteisesti lentoaseman kahvion lattialle. Bremenin hienot rakennukset ihmetyttivät hetken aikaa, kunnes kuitenkin ajauduimme kuppilaan kuluttamaan aikaa ja rahaa. Vapola liittyi seurueeseen muutamaa tuntia myöhemmin todettuaan että missään Bremenin kaupassa ei käy VISA. Menimme hyvissä ajoin ennen kuutta rekkaterminaaliin, jonne soittimemme olivat matkanneet viikkoa aiemmin. Koskelan työhalut heräsivät trukin nähtyään heti. Soittimet olivat ehjännäköisenä perillä (huom, ei olla vielä päästy testaamaan onko kaikki kunnossa). Vallattiin kahvihuone oitis ja kummastuneet, nuo mursuviiksiset Güntherit kävivät vuoron perään ivaamassa mekastavaa rokkiretkuetta, Antti valtasi perinteisesti kahvion lattian.
Kello kuusi, ei bussia. Tunnin myöhässä tulee tekstiviesti, että saapuvat puoli kahdeksalta. Vihdoin bussi saapui paikalle ja naispuolinen valohenkilö-roudari arpoi kamppeemme trailerin kyytiin. Pakkauduimme kaksikerroksisen hopeanhohtavan nightlinerimme kyytiin ja päivä alkoi oleen pulkassa. Vihdoinkin nukkumaan.
To 12.11.2009
Aurinko paistaa, Tsekkiläisen huoltoasemaketjun truckpointissa herätys. "Vladimir The Fisherman's Friend" Koskela tuikkaa päänsä ulos bussin katakombista ja herättää yleistä hilpeyttä ryhmässämme. Päivä aseman parkissa pelkkää odottelua ennen siirtymistä keskustan Roxy Clubille. 1200 hengen paikka ammottaa tyhjyyttään ikuisuuksien soundcheckissä kunnes on meidän vuoro. Ei olla muuten ennen soundcheckiä tehty 1200 henkilölle ja keikka itse jäi neljään biisiin. Kaikesta huolimatta yleisö lauloi hienosti mukana koko keikan ajan ja vaati encorea, joka jäi aikataulun venyttyä soittamatta.
Kamoja autoon Jukan kanssa roudatessamme venähti aluksi selkä, sen jälkeen leuka, kun valohenkilö-roudarinainen nosti yhdessä kantamamme kamat yksin kyytiin. Nimesimme neitokaisen "Potraksi". Nainen meidän makuumme. Ainoa joka tekee täällä töitä.
Loppuilta meni Sonatan porukan kanssa "Tom Tomissa", kunnes bussi lähti matkaan kohti huomista keikkapaikkaa.
Pe 13.11.2009
Yön aikana hopeanuolemme oli kiitänyt 300km matkan aina perille asti onnen/epäonnen päivämäärän keikkapaikkaa Tsekin Zliniin. Herääminen ison ostoskeskuksen parkkipaikalla Masters of Rock Cafe:n vieressä. Aamukahvin ääressä jännitimme kuinka päivän soundcheckaikataulut tulisivat eilisen fiaskon jälkeen menemään. Kaikki onneksi sujui suunnitelmien mukaan ja ehdimme jopa hiukan huilia ennen keikkaa. 900 henkeä vetävä kahvila oli tupaten täynnä ja vastaanotto oli erittäin hyvä härmäläisillekin. Keikan jälkeen retkueemme pääsi ensimmäistä kertaa suihkuun ja Sonatan mennessä lavalle, heidän backstagen ovella olikin kuuden miehen mittainen suihkujono. Uudestisyntyneen oloisia miehiä kapusi bussin punkkiin.
La 14.11.2009
Bussi kaartaa kulkunsa kuraiselle hiekkatielle, joka johtaa parhaat päivänsä nähneen valtavan koripallohallin takapihalle, paikka näyttää kuitenkin enemmän toisen maailmansodan aikaiselta hylätyltä teollisuushallilta. Esiintymislava on mielettömän iso ja saliin saapuukin vajaa 2000 metallipäätä ottamaan täyden ilon irti ilmeisti ani harvoin Slovakian Kosicessa tarjottavasta musiikkielämyksestä. Hallin kylmyydestä huolimatta yleisön vastaanotto oli todella loistava bändin ollessa erittäin kovassa iskussa ja lisäpotkua showhun toi vielä Vapolan uusi keikka-asuste, joka koostui nahkahousuista ja turkista. Itä-Euroopassa ainakin toimii!
Su 15.11.2009
Yön unet loppuvat kirjaimellisesti kuin seinään, kuskimme on yrittänyt sovittaa hopeanuolemme liian matalan sillan alta ja bussin keulan yläreuna kosahti betonipalkkiin. Sitä ihmettelemään noustessamme kuulimme myös, että aiemmin yöllä Serbian rajalla tullimiehet täytyi lahjoa Winterborn t-paidoilla, jotta kulkueemme pääsi rajan yli maahan. Belgrad on muuten kirjaimellisesti paikoitellen kuin pommin jäljiltä. Kahden tunnin odottelun jälkeen poliisit kävivät katsastamassa bussin vahingot ja pääsimme taas matkaan. Ajoa kesti noin 10 minuuttia, kunnes taas poliisit pysäyttivät ja kuskimme puhallutettiin sekä vietiin pois näköpiiristämme. Mielenkiintoista. Istuimme bussissa odottamassa, eikä kukaan tiennyt missä olemme ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Olimme aivan varmoja, että illan keikka tulee jäämään väliin. Iltapäivällä kuitenkin vihdoin pääsimme keikkapaikalle kuskimme päästyä pälkähästä.
Serbialainen työtahti ei ole ihan Suomen tasoa, äänentoistolaitteisto oli pystytetty paikalle jo klo 10 aamulla, mutta sähköt ja sen myötä ääni niistä saatiin lähtemään vasta melkein seitsemän tuntia myöhemmin. Sonatan soundcheckin viivästyttyä jouduimme edelleen vain odotella päivän ja illan kulkua tekemättä mitään. Joudumme selvitä keikan ilman soundcheckiä kokeillen vain että soitintemme linjat pelaavat. Kaksi ensimmäistä biisiä jouduimme pärjätä täysin ilman lavamonitorointia, Sonatan lavamiksaaja Ville huomasi onneksi tilanteemme lavalla nähdessään serbialaisen apumiehemme täydellisen osaamattomuuden. Hän kirjaimellisesti tuuppasi miehen pois mikserin äärestä ja pikaisesti loihti meille siedettävän lavasoundin. Täydet pisteet Sonatan koko Crewlle Serbian keikkailtamme ja fiiliksen pelastamiseksi. Loppupeleissä keikka kääntyi loistavaksi. Loppuilta kuluikin fanien valokuvaamina ja nimikirjoituksia jakaen.
Ma 16.11.2009
Vapaapäivä Budapestissä. Yön aikana olimme jälleen olleet rajalla jumissa tullimiesten jopa käytyä toteamassa hevimiesten nukkuvan sikeästi bussin punkissa. Kukaan ei herännyt tilanteeseen. Pääsimme myös nauttimaan ylellisestä onnesta onnettomuudessa, eli bussifirman vakuutus järjesti meille hotellihuoneet bussin jouduttua eilisen kolarin jälkeen korjattavaksi. Päivä kului kaupungin nähtävyyksiä ja ostospaikkoja kierrellen.
Pasi K. / Winterborn
Subscribe to:
Posts (Atom)