Ma 23.11.2009
Aamulla koko porukasta ensimmäisenä ylhäällä, olemme Stuttgartin perinteikkään Longhorn -keikkapaikan edessä parkissa. Hienoon keikkapaikkaan kahville ja taas kerran on aamiais-, päivällis- ja iltapalatarjoilu enemmän kuin kohdillaan. Mukava nousta juomaan kahvia ja syömään hyvin ennen päivän alkua. Muutaman kahvikupillisen jälkeen alkaa paikkaan valua muitakin suomalaisia. Soundcheckien jälkeen ruokailu ja sitten kello tärähtääkin paikallista aikaa 20 ja on aika ruveta rokkaamaan. Winterborn on soitannollisesti kovassa iskussa ja käyttäytyminenkin isoilla lavoilla tuntuu jo kotoisalta. 1500 päinen yleisö vaan on kylmäkiskoista, lähtevät kyllä iloitteluun mukaan kun oikein painostaa ja toki tykkäävät showsta, mutta läsnäolo konsertissa ihan eri maailmasta kuin Itä-Euroopassa. Voiko sanoa, että onneksi huomaan saman ongelman myös Delainilla ja jopa Sonata Arcticallakin. Tulee väkisin mieleen, että ei Seppo Räty ihan väärässä ollut Saksastakaan aikoinaan möläyttäessään. Konserttisali tyhjenee ja hollantilaiset tuovat bussiimme kolme kokkiystäväänsä, jotka yllättäen kantavat mobiilikeittiönsä bussimme alakertaan ja alkavat kokata meille jotain perinteistä hollantilaista ruokaa iltapalaksi: keittoa koverretusta sämpylästä ja lihaa juomalasista, jota koristaa pihvi reunalla samaan tyyliin kuin ananasviipale drinkeissä. Jälleen kerran hämmentävää, menen nukkumaan.