Monday, November 23, 2009

Pe 20.11.2009
Vihdoinkin tänään lähdemme pois Budapestistä, aamiainen aikaisin hotellilla ja sitten pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneet. Bussi tulee hakemaan meidät hotellilta klo 13 ja matkaamme kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tai pitäisi tulla. puoli tuntia myöhässä tulee tiedotte että bussi on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi saamme matkatavaramme hotellin säilytykseen ja lähdemme syömään samaan tuttuun ravintolaan. Takaisin hotellille odottelemaan ja odottelemaan, bussi on jälleen kerran sovitusta myöhässä ja siitä kun kuski soittaa että on tulossa nurkan takana, niin kestää vielä yli tunti. Vihdoin noin klo 18 pääsemme matkaan. Päivä pilalla, siihen asti kunnes pääsemme Itävallan puolelle ja pysähdymme syömään äärettömän hyvää ja kuumaa gulassikeittoa sekä jälkiruoaksi maailman parhaat muffinssit ja
kaakaot. Hevibändikin herkistyy moisen menun äärellä. Takaisin bussiin ja vihdoin pääsemme Wieniin. Meille on järjestetty ohjelmaa kun Delain on ilmeisesti suosiossa täällä ja heitä paapotaan. Delainit lähtevät hevibaariin, Winterit eivät. Pikainen katselmus Wienin spielbergmäisiä futuristisia rakennuksia ja autoon vetämään unta palloon.


La 21.11.2009
Päivä kuluu lähinnä bussissa istuen läpi hienon Keski-Eurooppalaisen maiseman. Eri näköistä kuin pohojammaalla. Alkuillasta saavumme Muncheniin ja bussimme pysäköityy eilen tarkoitetun keikkapaikan, Backstagen, pihalle sähköihin, jotta kuskimme saa pidettyä pakollisen lepotauon ennen matkaa kohti Sveitsiä. Menemme raitiovaunulla kohti keskustaa, jossa ostarilla pizzalle italialaisten pitämään pizzapaikkaan, hyvää on. Illaksi takaisin bussille elokuvien pariin.


Su 22.11.2009
Herätys Sveitsin rajalla, myyntituotteemme täytyy tullata, koska ylitämme jälleen EU:n rajan.
Yrittäessämme maksaa tullaussumma pankkikortilla, menee tullin tietokone täysin jumiin: Linux booting -teksti pärähtää ruudulle Commodore 64:sta tutun turbolatauksen taustakuvan sävyttämänä. Tullimies naputtelee sormillaan pistoolin perää. Meidänkö vika se on että heidän laitteensa sakkaa? No, vaihtoehtoina jättää levyt ja paidat rajalle, taikka maksaa tullaus käteisellä. Pankkiautomaatille suorittamaan nosto ja vihdoin pääsemme matkaan. Takaisin nukkumaan.

Keikkapaikalle päästyämme alkaa keikkafiilis lähes viikon tauon jälkeen nousta. Soundcheckejä katsellessa ja pyykkiä pestessä odotamme illan showta. Illalla 1300 hengen paikka pakkautuukin täpötäyteen ja yleisö koostuu hämmästyttävästi 18-80 vuotiaista hevidiggareista. Eturivissä 70 vuotiaankin rouvan sormet ilmeisesti lapsenlapsensa toimesta vääntäytyvät pirunmerkkiin ja ilman halkominen nyrkillä alkaa. Hämmentävää. Flunssaa potevan Teemun ääni ei ole parhaimmillaan, kiertueella Talkkariksi nimetty laulaja joutuu oikomaan kaikista korkeimmat nuotit, mutta muuten ukko on kyllä mies paikallaan. Hyvä show jälleen kerran.

No comments:

Post a Comment