Farewell to Saints European Tour 2009 -kiertuepäiväkirja

Ke 11.11.2009
Aamulla ennen kahta tunnin yöunien jälkeen herättyäni poimin Antin ja Laurin paikallisesta kuppilasta kyytiin ja menimme juna-asemalle, jossa Vapola ja Koskela jo yllättävän pirteinä odottelivat. Jukkaa ei näkynyt. Bexar-show viihdytti junamatkaamme aina Tampereelle saakka. Kuudelta aamulla halpalentoyhtiön terminaalin ovet olivat kiinni ja pakkasessa puolitoista tuntia ei houkutellut, joten suuntasimme oikeille matkustajille tarkoitettuun terminaaliin, missä satakunta Afrikkaan suuntaavaa sotilasta hämmästeli retkuettamme. Mulkoilusta huolimatta aloimme tyynen rauhallisesti nukkumaan kahvion lattialla. Parin tunnin kulutta vartijan kehotuksesta poistuimme takaisin jo auenneeseen halpamatkayhtiön luukkuun johon hämmästyttävän pirteä aamuHänninen pölähti paikalle raahaten Asea-Skandialta näyttävää matkakirstua, jonka takia joutui heti ongelmiin lähtöselvityksessä. Tilanteesta selvittiin dollareilla ja painavalla tekstillä. Lento kohti Saksan Bremeniä oli totta.
Sateisessa Saksassa ennen puolta päivää, tietäen että Hollannikkaat noutaisivat meidät bussin kyytiin aikaisintaan kuudelta. Pizzat ja pastat pikaisesti rinnuksille, sekoilua lentoaseman aulassa ja raitiovaunuten kohti Bremenin keskustaa Vapolaa lukuunottamatta, joka jäi sydänkohtauksen partaalla lataamaan akkuja perinteisesti lentoaseman kahvion lattialle. Bremenin hienot rakennukset ihmetyttivät hetken aikaa, kunnes kuitenkin ajauduimme kuppilaan kuluttamaan aikaa ja rahaa. Vapola liittyi seurueeseen muutamaa tuntia myöhemmin todettuaan että missään Bremenin kaupassa ei käy VISA. Menimme hyvissä ajoin ennen kuutta rekkaterminaaliin, jonne soittimemme olivat matkanneet viikkoa aiemmin. Koskelan työhalut heräsivät trukin nähtyään heti. Soittimet olivat ehjännäköisenä perillä (huom, ei olla vielä päästy testaamaan onko kaikki kunnossa). Vallattiin kahvihuone oitis ja kummastuneet, nuo mursuviiksiset Güntherit kävivät vuoron perään ivaamassa mekastavaa rokkiretkuetta, Antti valtasi perinteisesti kahvion lattian.
Kello kuusi, ei bussia. Tunnin myöhässä tulee tekstiviesti, että saapuvat puoli kahdeksalta. Vihdoin bussi saapui paikalle ja naispuolinen valohenkilö-roudari arpoi kamppeemme trailerin kyytiin. Pakkauduimme kaksikerroksisen hopeanhohtavan nightlinerimme kyytiin ja päivä alkoi oleen pulkassa. Vihdoinkin nukkumaan.


To 12.11.2009
Aurinko paistaa, Tsekkiläisen huoltoasemaketjun truckpointissa herätys. "Vladimir The Fisherman's Friend" Koskela tuikkaa päänsä ulos bussin katakombista ja herättää yleistä hilpeyttä ryhmässämme. Päivä aseman parkissa pelkkää odottelua ennen siirtymistä keskustan Roxy Clubille. 1200 hengen paikka ammottaa tyhjyyttään ikuisuuksien soundcheckissä kunnes on meidän vuoro. Ei olla muuten ennen soundcheckiä tehty 1200 henkilölle ja keikka itse jäi neljään biisiin. Kaikesta huolimatta yleisö lauloi hienosti mukana koko keikan ajan ja vaati encorea, joka jäi aikataulun venyttyä soittamatta.
Kamoja autoon Jukan kanssa roudatessamme venähti aluksi selkä, sen jälkeen leuka, kun valohenkilö-roudarinainen nosti yhdessä kantamamme kamat yksin kyytiin. Nimesimme neitokaisen "Potraksi". Nainen meidän makuumme. Ainoa joka tekee täällä töitä.
Loppuilta meni Sonatan porukan kanssa "Tom Tomissa", kunnes bussi lähti matkaan kohti huomista keikkapaikkaa.


Pe 13.11.2009
Yön aikana hopeanuolemme oli kiitänyt 300km matkan aina perille asti onnen/epäonnen päivämäärän keikkapaikkaa Tsekin Zliniin. Herääminen ison ostoskeskuksen parkkipaikalla Masters of Rock Cafe:n vieressä. Aamukahvin ääressä jännitimme kuinka päivän soundcheckaikataulut tulisivat eilisen fiaskon jälkeen menemään. Kaikki onneksi sujui suunnitelmien mukaan ja ehdimme jopa hiukan huilia ennen keikkaa. 900 henkeä vetävä kahvila oli tupaten täynnä ja vastaanotto oli erittäin hyvä härmäläisillekin. Keikan jälkeen retkueemme pääsi ensimmäistä kertaa suihkuun ja Sonatan mennessä lavalle, heidän backstagen ovella olikin kuuden miehen mittainen suihkujono. Uudestisyntyneen oloisia miehiä kapusi bussin punkkiin.


La 14.11.2009
Bussi kaartaa kulkunsa kuraiselle hiekkatielle, joka johtaa parhaat päivänsä nähneen valtavan koripallohallin takapihalle, paikka näyttää kuitenkin enemmän toisen maailmansodan aikaiselta hylätyltä teollisuushallilta. Esiintymislava on mielettömän iso ja saliin saapuukin vajaa 2000 metallipäätä ottamaan täyden ilon irti ilmeisti ani harvoin Slovakian Kosicessa tarjottavasta musiikkielämyksestä. Hallin kylmyydestä huolimatta yleisön vastaanotto oli todella loistava bändin ollessa erittäin kovassa iskussa ja lisäpotkua showhun toi vielä Vapolan uusi keikka-asuste, joka koostui nahkahousuista ja turkista. Itä-Euroopassa ainakin toimii!


Su 15.11.2009
Yön unet loppuvat kirjaimellisesti kuin seinään, kuskimme on yrittänyt sovittaa hopeanuolemme liian matalan sillan alta ja bussin keulan yläreuna kosahti betonipalkkiin. Sitä ihmettelemään noustessamme kuulimme myös, että aiemmin yöllä Serbian rajalla tullimiehet täytyi lahjoa Winterborn t-paidoilla, jotta kulkueemme pääsi rajan yli maahan. Belgrad on muuten kirjaimellisesti paikoitellen kuin pommin jäljiltä. Kahden tunnin odottelun jälkeen poliisit kävivät katsastamassa bussin vahingot ja pääsimme taas matkaan. Ajoa kesti noin 10 minuuttia, kunnes taas poliisit pysäyttivät ja kuskimme puhallutettiin sekä vietiin pois näköpiiristämme. Mielenkiintoista. Istuimme bussissa odottamassa, eikä kukaan tiennyt missä olemme ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Olimme aivan varmoja, että illan keikka tulee jäämään väliin. Iltapäivällä kuitenkin vihdoin pääsimme keikkapaikalle kuskimme päästyä pälkähästä.

Serbialainen työtahti ei ole ihan Suomen tasoa, äänentoistolaitteisto oli pystytetty paikalle jo klo 10 aamulla, mutta sähköt ja sen myötä ääni niistä saatiin lähtemään vasta melkein seitsemän tuntia myöhemmin. Sonatan soundcheckin viivästyttyä jouduimme edelleen vain odotella päivän ja illan kulkua tekemättä mitään. Joudumme selvitä keikan ilman soundcheckiä kokeillen vain että soitintemme linjat pelaavat. Kaksi ensimmäistä biisiä jouduimme pärjätä täysin ilman lavamonitorointia, Sonatan lavamiksaaja Ville huomasi onneksi tilanteemme lavalla nähdessään serbialaisen apumiehemme täydellisen osaamattomuuden. Hän kirjaimellisesti tuuppasi miehen pois mikserin äärestä ja pikaisesti loihti meille siedettävän lavasoundin. Täydet pisteet Sonatan koko Crewlle Serbian keikkailtamme ja fiiliksen pelastamiseksi. Loppupeleissä keikka kääntyi loistavaksi. Loppuilta kuluikin fanien valokuvaamina ja nimikirjoituksia jakaen.


Ma 16.11.2009
Vapaapäivä Budapestissä. Yön aikana olimme jälleen olleet rajalla jumissa tullimiesten jopa käytyä toteamassa hevimiesten nukkuvan sikeästi bussin punkissa. Kukaan ei herännyt tilanteeseen. Pääsimme myös nauttimaan ylellisestä onnesta onnettomuudessa, eli bussifirman vakuutus järjesti meille hotellihuoneet bussin jouduttua eilisen kolarin jälkeen korjattavaksi. Päivä kului kaupungin nähtävyyksiä ja ostospaikkoja kierrellen.

Pasi K. / Winterborn