Pe 19.2.2010
Retkikuntamme matkaa tällä kertaa Suomen kamaralla kohti Tamperetta. Marras-joulukuun kiertueen teimme Delainin kanssa kaksikerroksisella nightliner-bussilla, helmikuun alun Euroopankiertueen Mercedeksen 10 hengen minibussilla, nyt kahdella henkilöautolla ja peräkärryllä. Oikotuulten meininki on aika likellä. Alle 10 kilometrin päässä kotoa He-Man hehkuttelee, kuinka Volvolla on hankala ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ennen kuin lause päättyy, automaattinen liikenteenvalvontakamera nappaa hehkuttelevasta Jukasta muiston. Postia siis odotellessa.
Tampereelle päästessämme on jo Pakkahuoneen pihalla toista sataa metriä pitkä jono. Pakkasta on parikymmentä ja navakka tuuli päälle, kertonee Sonata Arctican suosiosta jotain tämäkin. Pakkahuoneella on hienot puitteet keikkailuun ja avuliasta sekä ammattitaitoista henkilökuntaa. Cateringista Eurooppaan verrattuna erottuu edukseen ruisleipä.
Pääsemme aloittamaan soundcheckin hieman myöhässä ja ensimmäiset ehtivät tulla sitä jo eturiviin pällistelemään kun ovet avataan ennen kuin saamme homman valmiiksi. Pikacheckillä mennään. Konsertti on loppuunmyyty ja Pakkahuoneelle ahtautuu pitkästi toista tuhatta henkeä. Winterit aloittaa jo ennen kahdeksaa, meininki on hieno. Tekniset ongelmat vaivaavat kuitenkin. Basson signaali katkeilee välillä. Myöskin uudet korvamonitorieni kuulokkeet aiheuttavat päänvaivaa. Kaikki sujuu kuitenkin kohtalaisen hyvin vaikka soittofiiliksessä tekniikan takia olisi toivomisen varaa.
Reilun viikon tauon jälkeen katsastan lavan sivusta jälleen Sonatan keikkaa ja Venäjällä välissä pyörähtänyt viisikko jyrää jälleen Tampereella kuin hirvi valtavalla rutiinilla.
He-Man hyppää keikan jälkeen Volvoon ja lähtee takaisin kotiin. Muut lähdemme hotellille pitkän päivän jälkeen. Koko porukka nukahtaa lähes heti huoneiden ovista sisälle päästyään. Huomenna toki aamulla Suomi-Saksa jääkiekko-ottelu, joka tarkoituksena herätä katsomaan.
La 20.2.2010
Jääkiekot on jo pelattu, kun herään aamulla. Toinen Patrol on jo aamutuimaan lähtenyt katsastamaan tamperelaista kulttuuria, kun Tourist Patrol vielä nukkuu hotellissa. Lähden kahville alakerrassa sijaitsevaan kahvitaloon. Aamiaisen syötyäni kerään loput bändistä auton kyytiin ja lähdemme kelkkomaan kohti Helsinkiä.
Saavumme Helsingin Kaapelitehtaalle joskus iltapäivällä ja pääsemme heti kantamaan soittimemme sisään. Päivä menee messuilla pyörien ja takahuoneessa ihmetellen ja odotellen. Ulkona on sellainen keli ettei sinne tarvitse mennä. Pakkasta ja tuulta. Hevikansaa saapuu Finnish Metal Expo-tapahtumaan paljon, hevi kiinnostaa suomalaista.
Jukan lähdettyä häähommiin, joudumme turvautua keikalla minidisc-Jukkaan. Harmittaa, kun vaikka kosketinosuudet ovat läsnä, Jukan taustalaulut uupuu, iso osa Winterborn-livesoundia. Temppuilevien bassovermeideni takia soitan FME:n bassolaitteilla. Sekin kostautuu virheeksi. Soundi on huono ja edelleen jotain pätkimistä. Hermo meinaa mennä. Lisäksi Ahti on sairastunut ja joutuu jättämään miksaamisemme väliin ja yrittäen toipua mahdollisimman paljon ennen Sonatan keikkaa. Paikallinen miksaaja joutuu ottamaan vastuun miksaushommista. Väkeä on kuitenkin paljon ja vastaanotto hyvää, ei pidä valittaa.
Puolen tunnin keikan jälkeen hetki hengailua tuttujen kanssa ja Oikotuulet pakkautuu takaisin keikka-autoon ja lähtee köröttelemään yötä vasten myrskyä pakoon kohti Kokkolaa.
Sunday, February 21, 2010
Ti 9.2.2010
Minikiertueen keikat ohi, mutta lento Suomeen lähtee Frankfurtista vasta huomenaamuna, joten vapaapäivää vietetään Pariisissa. Tourist Patrol heräilee jo hyvissä ajoin aamulla ja pakkaa tavarat kasaan hotellihuoneessa. Metrolla Louvren kupeessa olevaan kahvilaan aamiaiselle ja siitä pikkuhiljaa kaupunkikierrosta käyntiin.
Kävelemme Louvren sisäpihalle ja sitä hetken ihmeteltyämme mietimme, että pakkohan Mona Lisa on käydä katsomassa, kun tänne asti ollaan tultu. Ilma Pariisissa on helmikuussa todella kylmä, joten ajattelemme, että kylmyys on ajanut enimmät turistit tiehensä ja pääsemme jonottamatta suoraan taidemuseoon. Ovelle päästyämme tajuamme jonon poissaolon syyn. Lasipyramidin ovella on kyltti, jossa sanotaan museon olevan tiistaina kiinni. Kappas, tänäänhän on tiistai.
Kävelymatka jatkuu puiston halki edessä siintävän Riemukaaren suuntaan. Päätämme kuitenkin käydä Hotel des Invalidesissa katsomassa Napoleonin hautaa ja kierrämme kahvittelun jälkeen myös sotamuseon, jossa eritoten Maailmansotien osastot ovat todella mielenkiintoisia.
Eiffel -tornille päästyämme tapaamme toisenkin retkikuntamme ja hyytävästä kylmyydestä huolimatta kapuamme tornin ensimmäiselle näköalatasanteelle. Lumen, jään ja tuulen vuoksi tornin ylemmät kerrokset ovat suljettuina. Harmittaa. Näkymä tornilta on silti hieno ja näkemisen arvoinen.
Notre Damen ovella vartija pyytää Anttia poistamaan pipon pois päästä, jolloin irokeesin takaosaan muotoiltu taideteos herättää seurueessamme melkoisesti hilpeyttä. Winterborn käy kirjoittamassa nimensä kirkon vieraskirjaan.
Ilta alkaa saapua ja käymme ottamassa Moulin Rougen edessä muutaman valokuvan ennen kuin lähdemme yötä vasten ajamaan kohti Saksaa. Ennen lähtöä kuitenkin pitää käydä katsastamassa JimMorrisonin viimeinen leposija. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen kohti hautuumaata toteamme sen sulkeutuneen jo muutamaa tuntia aiemmin. Taas harmittaa, no onpas useita syitä tulla Pariisiin vielä uudestaankin.
Käymme kaupassa tankkaamassa eväsvarastomme ja lähdemme kohti Frankfurtia. Viikon mittainen kiertueemme alkaa olemaan onnistuneesti päätöksessä ja juhlistamme sitä vielä matkalla lentoasemalle.
Saturday, February 13, 2010
Su 7.2.2010
Aamulla herätys hotellista ja lähdemme ajamaan kohti Sveitsiä, kiemuraisella vuoristotiellä on hienot näkymät ja välillä pitkiä tunneleita.
Saavumme iltapäivällä Zürichiin. Aikataulu menee tiukaksi, kun Sonata pääsee tekemään sound checkiään vasta viiden aikaan, kun salissa ei saa mekastaa ennen sitä. Lähden odotellessa kiertelemään viihtyisää keskustaa.
Keikkapaikan sali on iso ja äänentoistolaitteisto siihen liian pieni, joten soundcheckiin tuhrautuu normaalia enemmän aikaa. Winterbornin aika jääkin kortille ja vielä lisäksi paikan henkilökunta on pihalla kuin lumiukko. Mikään ei toimi ja alkaa jo hermostuttaankin. Miksauspöydän takana Ahtilla ei ole edes työvaloa ja mies käykin lopulta pokerina viemässä monitorimiksaajan valon sanaakaan sanomatta. Saamme soundit kuitenkin kuntoon ennen yleisön valumista saliin.
Illan keikasta tulee jälleen hyvä, sveitsiläiset ovat hyvin mukana ja show on energinen. Keikan jälkeen Sonatan aloittaessa lähdemme italialaiseen pizzeriaan syömään ja istuskelemaan. Ruoan jälkeen pakkaudumme jälleen vaniimme ja siirtyminen finaalikeikkaa kohti Pariisia alkaa.
Ma 8.2.2010
Yön yli ajettuamme Felipe ohjaa Mercedeksen perheravintolan pihalle ja siirrymme aamiaiselle. Pariisissa ollaan, mutta tornia ei näy? No matkaa onkin keskustaan vielä pitkästi, vaikka näkymä on jo kaupunkimainen. Aamiaisen jälkeen vielä reilun tunnin ajomatka ennen kuin saavumme Moulin Rougen lähettyvissä sijaitsevaan Elysée Montmarteen. Winterbornin saapuessa Pariisiin sen vilkas keskuskatu suljetaan tavaroiden lastauksen ajaksi. Vihaiset ihmiset puivat nyrkkiä ja huutelevat autoistaan. Noloksi tilanteen tekee myös se, että oven eteen on jo pakkautunut hyvissä määrin Sonatan faneja pällistelemään roudaustamme.
Lähdemme kirjoittautumaan noin kilometrin päässä keikkapaikalta olevaan hotelliimme ja alamme etsiä autollemme pysäköintipaikkaa. Ei ole helppo homma Pariisin keskustassa. Kalliisiin parkkihalleihin Mercedes ei mahdu edes ovesta sisään ja kauppakassin kokoisille kaupunkiautoille tarkoitettuja pysäköintiruutuja ei vapaana löydy. Kahden ja puolen tunnin kiertelyn jälkeen vihdoin yksi riittävä ruutu löytyy ja pääsemme suoraan keikkapaikan takahuoneeseen syömään.
Ranskalainen catering on reissun ylivoimaisesti paras, jääkaappi on täpönään herkkuja ja patongit ovat todella tuoreita ja hyviä. Myös kunnollista kahvia saa oikeasta kahvinkeittimestä. Ruoan jälkeen epämukavat päikkärit takahuoneen sohvalla istuen ja herätys melkein suoraan keikalle.
Saliin on ahtautunut 1400 katsojaa ja he ovat niin hyvissä ajoin paikalla, että järjestäjä päättää aloittaa keikan jo puolta tuntia aiottua aiemmin, jotta disko saadaan käyntiin aikasemmin konsertin päätyttyä. Winterborn astelee lauteille ja meininki on lähes sanoin kuvaamaton. Porukka laulaa koka keikan kappaleidemme mukana ja jo toisesta biisistä alkaen yleisömassaan muodostuu valtava mosh pit. Hienoa!
Keikan jälkeen väsy painaa ja salin tyhjennyttyä Sonatan jälkeen, katkaisemme jälleen liikenteen ja roudaamme tavarat takaisin onnistuneen kiertueen viimeisen keikan jälkeen autoon. Väsyneenä kävellen hotellille ja totta kai eksyen. Joudumme käydä toisesta hotellista kysymässä tietä ja kartan saatuamme vihdoin pääsemme perille. Todella hyvillä mielin ja erittäin väsyneenä pikaisesti nukkumaan.
Monday, February 8, 2010
Pe 5.2.2010
Tourist Patrol herää aamupuoliyhdeksältä kiertelemään Wienin keskustaa. Timo taiteilee kahden patrolin välillä ja lähtee silti mukaan, vaikka väsymys on ilmiselvää. Palaamme hotellille ja lähtö kohti Grazia on sovittu puoleksi päiväksi. Bändi odottaakin aulassa lähtöä sovittuun aikaan, mutta kuskia ei näy missään. Puoli tuntia myöhässä musta keikkavanimme kiitää kohti Grazia. Ajomatka on vain parisen tuntia ja pääsemme sopivasti soundchekiksi paikalle. He-Man on ajomatkan jälkeen selkäinvainen ja makaakin lattialla jääsalvat niskassa koko illan ennen keikkaa.
Paikalla on vain muutama sata katsojaa, mutta keikka osoittautuu varsinaiseksi menestykseksi. Eilinen alkukankeus on täysin poissa ja keikka runnotaan itsevarmasti mutta rennosti läpi. Sonata soittaa myös uskomattoman hyvän keikan.
Keikkaillan jälkeen fiilistelemme takahuonetiloissa porukalla ja Portsari pitääkin parin tunnin mittaisen tarinatuokion monologimuodossa. Naurun määrä on uskomaton. Hyvällä fiiliksellä keikkabussiin ja yöllä matka jatkuu kohti Muncheniä.
La 6.2.2010
Munchenissä menemme heti aamusta syömään keikkapaikalle ja siellä jonkin aikaa pyörittyämme sekä soittimet kasattuamme lähdemme hotellille, joka on toisella puolella kaupunkia. Huonosti autossa nukutun yön jälkeen päikkärit maittaa koko porukalle.
Takaisin keikkapaikalle mennessämme ajaudumme keskustaan, joka on poliisivoimin suljettu. Autojonot eivät liiku mihinkään ja keskusta on täysin kaaoksessa. Tunnin ruuhkassaolon jälkeeen pääsemme myöhässä soundcheckiin ja kuulemme että kaupungissa on EU -ympäristökokous menossa. Paljon on mellakkapoliiseja varattu sitä varten.
Ruoaksi tarjoillaa niin lihaa kuin perunoitakin, mutta erikoisin on valkoinen makkara, jonka toteamme näyttävän ja maistuvan auringossa kuivuneelta koiranjätökseltä. Koskela maistaa palan ja oksentaa roskikseen, He-Man syö makkaran tyytyväisenä yhdellä hotkaisulla ja toteaa: "ei hullumpaa".
Keikka alkaa ongelmilla, Antin kitara ei jostakin syystä kuulu, kun kokeilemme laitteiden toimivuuden ennen intronauhan alkua. 5 minuuttia säätöä ennen kuin saadaan keikka käyntiin. Joudumme lyhentää settiä yhden kappaleen verran. Tukkansa menettänyt Antti kärsii esiintymiskammosta, mutta selviää siitä ottamalla kesken keikan pipon pois päästä ja osoittaen sormellaan irokeesinsä takaosaan taiteiltua ristiä. Yleisö villiintyy täysin. Pieneen saliin on ahtautunut yli 1000 katsojaa ja keikka on jälleen kerran menestys.
Keikan jälkeen tapaamme yleisöä ja nimmaria menee kuin kuumille kiville. Tapaamme myös kokkolalaislähtöisen miehen, joka on tullut varta vasten Winterbornia katsomaan jostakin naapurikylästä. Maailma on pieni, Winterborn suuri.
Tourist Patrol herää aamupuoliyhdeksältä kiertelemään Wienin keskustaa. Timo taiteilee kahden patrolin välillä ja lähtee silti mukaan, vaikka väsymys on ilmiselvää. Palaamme hotellille ja lähtö kohti Grazia on sovittu puoleksi päiväksi. Bändi odottaakin aulassa lähtöä sovittuun aikaan, mutta kuskia ei näy missään. Puoli tuntia myöhässä musta keikkavanimme kiitää kohti Grazia. Ajomatka on vain parisen tuntia ja pääsemme sopivasti soundchekiksi paikalle. He-Man on ajomatkan jälkeen selkäinvainen ja makaakin lattialla jääsalvat niskassa koko illan ennen keikkaa.
Paikalla on vain muutama sata katsojaa, mutta keikka osoittautuu varsinaiseksi menestykseksi. Eilinen alkukankeus on täysin poissa ja keikka runnotaan itsevarmasti mutta rennosti läpi. Sonata soittaa myös uskomattoman hyvän keikan.
Keikkaillan jälkeen fiilistelemme takahuonetiloissa porukalla ja Portsari pitääkin parin tunnin mittaisen tarinatuokion monologimuodossa. Naurun määrä on uskomaton. Hyvällä fiiliksellä keikkabussiin ja yöllä matka jatkuu kohti Muncheniä.
La 6.2.2010
Munchenissä menemme heti aamusta syömään keikkapaikalle ja siellä jonkin aikaa pyörittyämme sekä soittimet kasattuamme lähdemme hotellille, joka on toisella puolella kaupunkia. Huonosti autossa nukutun yön jälkeen päikkärit maittaa koko porukalle.
Takaisin keikkapaikalle mennessämme ajaudumme keskustaan, joka on poliisivoimin suljettu. Autojonot eivät liiku mihinkään ja keskusta on täysin kaaoksessa. Tunnin ruuhkassaolon jälkeeen pääsemme myöhässä soundcheckiin ja kuulemme että kaupungissa on EU -ympäristökokous menossa. Paljon on mellakkapoliiseja varattu sitä varten.
Ruoaksi tarjoillaa niin lihaa kuin perunoitakin, mutta erikoisin on valkoinen makkara, jonka toteamme näyttävän ja maistuvan auringossa kuivuneelta koiranjätökseltä. Koskela maistaa palan ja oksentaa roskikseen, He-Man syö makkaran tyytyväisenä yhdellä hotkaisulla ja toteaa: "ei hullumpaa".
Keikka alkaa ongelmilla, Antin kitara ei jostakin syystä kuulu, kun kokeilemme laitteiden toimivuuden ennen intronauhan alkua. 5 minuuttia säätöä ennen kuin saadaan keikka käyntiin. Joudumme lyhentää settiä yhden kappaleen verran. Tukkansa menettänyt Antti kärsii esiintymiskammosta, mutta selviää siitä ottamalla kesken keikan pipon pois päästä ja osoittaen sormellaan irokeesinsä takaosaan taiteiltua ristiä. Yleisö villiintyy täysin. Pieneen saliin on ahtautunut yli 1000 katsojaa ja keikka on jälleen kerran menestys.
Keikan jälkeen tapaamme yleisöä ja nimmaria menee kuin kuumille kiville. Tapaamme myös kokkolalaislähtöisen miehen, joka on tullut varta vasten Winterbornia katsomaan jostakin naapurikylästä. Maailma on pieni, Winterborn suuri.
Friday, February 5, 2010
To 4.2.2010
Aamulla hiukan nukuttuamme olemme Wienissä ja toteamme sen kello kuuden ruuhkan. Kuljettajamme Hevosmäen Matti saa uuden nimen, Felipe Masse, tehdessään Wienin katuradalla henkilökohtaisen LeMans ajonsa jälkeen vielä kelpo ajan matkalla hotellilta keikkapaikalle.
Alamme kasaamaan Lauri StryBexarin keltaista vuokrasettiä ja toteamme että ruuti on jäänyt kioskin omistajaltakin keksimättä. Kaikkien tomien telineet puuttuvat matkasta. Pikainen kiukkupuhelu setin vuokranantajalle ja sopimus että vuokraamme Sonatan backline-firmalta heidän laskuunsa uudet. Homma etenee.
Keikkaillan aloittaa wieniläinen Dragonslyer Project ja lavalla onkin kostyymit kohdillaan. Winterborn sinkoaa heidän jälkeensä lavalle puolentoista kuukauden keikkatauon jälkeen hirvittävällä latauksella. Valitettavasti pelkkä lataus ei riitä konsertoimiseen ja joulukuun tukholman keikan iskuun verrattuna bändi on kuin varjo entisestä. 36 tunnin matkustaminen ja valvominen ei varmasti ainakaan auta asiaa. Wien ei ole hallussa. Keikan jälkeen roudaamme tavarat takaisin autoon ja Sonatan aloittaessa settiään Winterborn jo matkaa hotellille nukkumaan.
Aamulla hiukan nukuttuamme olemme Wienissä ja toteamme sen kello kuuden ruuhkan. Kuljettajamme Hevosmäen Matti saa uuden nimen, Felipe Masse, tehdessään Wienin katuradalla henkilökohtaisen LeMans ajonsa jälkeen vielä kelpo ajan matkalla hotellilta keikkapaikalle.
Alamme kasaamaan Lauri StryBexarin keltaista vuokrasettiä ja toteamme että ruuti on jäänyt kioskin omistajaltakin keksimättä. Kaikkien tomien telineet puuttuvat matkasta. Pikainen kiukkupuhelu setin vuokranantajalle ja sopimus että vuokraamme Sonatan backline-firmalta heidän laskuunsa uudet. Homma etenee.
Keikkaillan aloittaa wieniläinen Dragonslyer Project ja lavalla onkin kostyymit kohdillaan. Winterborn sinkoaa heidän jälkeensä lavalle puolentoista kuukauden keikkatauon jälkeen hirvittävällä latauksella. Valitettavasti pelkkä lataus ei riitä konsertoimiseen ja joulukuun tukholman keikan iskuun verrattuna bändi on kuin varjo entisestä. 36 tunnin matkustaminen ja valvominen ei varmasti ainakaan auta asiaa. Wien ei ole hallussa. Keikan jälkeen roudaamme tavarat takaisin autoon ja Sonatan aloittaessa settiään Winterborn jo matkaa hotellille nukkumaan.
Thursday, February 4, 2010
Ke 3.2.2010
Aamulla herätys puoli seitsemältä ja lähtö kohti Euroopan loppusyksyn kiertueellamme peruuntuneiden keikkojen paikkaukseen Sonata Arctican kanssa. Väsymys on valtava kun lentävältä banaanilta näyttävän halpislentoyhtiöiden koneisiin internetin kautta tehtävä check-in osoittautuu melkoiseksi urakaksi ja nukkumaan meno siirtyi pitkälle yön pikkutunneille.
Pakkaan matkalaukun ja lähden noutamaan muita retkueen jäseniä kyytiin. Soitto Laurille, ei vastausta. Kitarateknikko-kiertuemanageri-yleismies-rumputeknikko sekä fiilismaskotti Timo sen sijaan vastaa heti ja on innoissaan jo lähdössä kyytiin. Hulk Hokkalakin löytyy matkaan, mies on vieläkin tuoreemmassa kunnossa kuin minä. Hän oli ehtinyt nukkua tunnin ennen lähtöä, muttei valittanut kuitenkaan yhtään.
Aamukahvin kautta tavarat autoon ja kohti Tamperetta, lähdemmä noin tunnin myöhässä ja koneen lähtö alkaa häämöttämään turhankin nopeasti. Bussikuskimme Mats meinaa jo Seinäjoella ajaa oman autonsa minun auton perään ja väistää sujuvasti lumihankeen. Luotto miehen ajotaitoon säilyy kuitenkin. Matkaa bussilla tullee olemaan noin 3000 kilometriä.
Talkkari ja portsari ovat jo etukäteen siirtäneet itsensä valtion rautateitä pitkin Tampereelle ja sieltä lentoasemalle. Pikaisesti soittimet ja matkalaukut hihnalle ja retkikunta sulloo itsensä banaaniin.
2,5h myöhemmin laskeudumme Frankfurt-Hahn asemalle ja kymmenen hengen musta kiertuevanimme odottaa meitä aseman edessä. Vuokraamon neiti lähtee kyydissämme rautatieasemalle, mutta katuu varmasti päätöstään välittömästi. Ajamme nälkäisinä suoraan perheravintolaan, jossa yllättäen ei maksukortit kelpaa ja suomenkielinen asiasta huomauttaminen alkaa välittömästi. Vihdoin useita tunteja myöhemmin pääsee tyttö junaan ja jatkamme matkaa vielä yön yli kohti Wieniä.
Thursday, December 17, 2009
Ma 14.12.2009
Heräämme aamulla Göteborgissa ja Tourist Patrol lähtee jälleen katsastamaan kaupunkia. Löydämme ruokapaikan, josta saamme perunamuusia ja lihapullia. Uskomaton fiilis. Keikkapaikan takahuone on todella ahdas, Winterbornille ja Delainille on varattu noin 6 neliömetrin kokoinen huone, onhan meitä yhteensä 14. Keikka sujuu kuitenkin hienosti ja ruotsalaisyleisö on Winterbornille todella suotuisaa. Illalla matka jatkuu kohti Tukholmaa.
Ti 15.12.2009
Viisi viikkoa sitten astuimme kiertuebussiin ja tuntuu kuin olisi mennyt vain hetki kun olemme jo Tukholmassa ja kiertueen viimeisellä keikalla. Käymme keskustassa rämpimässä tuulisessa räntäsateessa hetken, kunnes hyppäämme taksiin ja takaisin keikkapaikalle. Kun on kiertueen viimeinen keikka, on luvassa tietenkin jotain spesiaalia:
Winterborn aloittaa keikan ja kaikki sujuu hienosti. Yllätyksenä saamme kuitenkin jo toisen biisin jälkeen korviimme hollantilaista kansanmusiikkia huiluilla soitettuna. Alkaahan se naurattaa, yleisö on vähän ihmeissään miksi naureskelemme, kun he eivät sitä kuitenkaan kuulleet. Keikka jatkuu ja toiseksi viimeisen kappaleen lopussa yllättäen mukanamme soittaa myös toinen rumpali Sonatan Tommyn rummuilla. Kannuissa on tonttulakkiin ja punanenään pukeutunut Tony. Winterbornin setin jälkeen Vapola, Koskela ja Hänninen poistuu lavalta ja heidät korvaa ryhmän Mental Care Foundationiksi täydentävä Henkka Sonatasta, esitämme Ruotsalaisille yhden kappaleen kotikutoista thrashia. Yleisö on ihmeissään.
Delainin setti sujuu ilman isompia pelleilyjä, tosin vain viimeiseen kappaleeseen saakka, kapuamme Tonyn kanssa lavalle huvittelemaan videokameran kanssa, he luulevat, että yllätys on siinä, tosiasiassa ei. Henkka on varustautunut omalla syntikallaan ja soittaa Delainin Pristine -kappaleen loppusoiton päälle Europen Final Countdownin teeman, joka sopii kappaleeseen vähän turhan hyvin. Aluksi soitto menee vain monitoreihin, mutta Ahti innostuu ja juoksee etupään miksauspöydälle ja jakaa ilon myös koko yleisölle. Kaikki muut ottavat asian huumorilla, mutta kappaleen säveltäjä Martijn ei ihan täysin ymmärrä vitsiä. Myöhemmin illalla hänkin kuitenkin osaa jo nauraa asialle.
Delainin Charlotte on laulanut Sonatan kanssa kappaleen Last Drop Falls lähes koko kiertueen ajan. Nyt Tony esittelee jälleen tavalliseen tapaan Charlotten yleisölle, mutta lavalle kapuaakin tonttupukuun pukeutunut miksaajamme. Pienen naureskelun jälkeen show kuitenkin jatkuu normaalisti. Fullmoon -kappaleessa Winterborn päättää kuvittaa kappaleen teeman ihmisvartaloita käyttäen. Kappaleen kertosäkeessä lavalla loistaakin neljä täysikuuta. Don't Say A Wordissa vielä Sonatan teknikot käyvät esittämässä kappaleen instrumentaaliosion käyttäen leikkisoittimia pukeutuen pelleasuihin.
Keikka päättyy ja juhlistamme haikeina kiertueen päättymistä keikkapaikalla bussin lähtöön saakka. Hollantilaiset lähtevät takaisin kotiin ja he heittävät meidät satamaan hotelliin. Hyvästelemme Delainit ja menemme nukkumaan.
16.12.2009
Matkapäivä, aamulla puoli seitsemältä herätys. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen taksilla laivalle ja hyttiin uudestaan nukkumaan. Päivällä herään ja käyn kahvilla ja ostoksilla, laivalla ollaan ja kyllähän se suomalaisuus näkyy heti. Esiintyvänä artistina on Ari Klem ja Pajatso. Huh huh. Lihapullia ja perunamuusia taas vaihteeksi syömään ja sen jälkeen katsastamaan Bruce Willisin uusi elokuva laivan elokuvateatteriin, matka kuluu mukavammin näin. Puolen vuorokauden risteilyn jälkeen Turussa ja siirtyminen junaan, pari tuntia Tampereelle ja tunnin vaihto kohti Kokkolaa. 5 viikkoa ollaan oltu reissussa ympäri ämpäri ja ainoa liikennemyöhästyminen 25000 kilometrin matkalla Serbian siltaan ajamisen lisäksi tapahtuu vajaaksi neljäksi tunniksi tarkoitetulla Tampere - Kokkola välillä. Juna pysähtyy noin 30 km ennen kotia ja odotamme paikalla lähes 4 tuntia. Puoli kahdeksalta vihdoin aamulla kotona. Kylmähän täällä on.
Heräämme aamulla Göteborgissa ja Tourist Patrol lähtee jälleen katsastamaan kaupunkia. Löydämme ruokapaikan, josta saamme perunamuusia ja lihapullia. Uskomaton fiilis. Keikkapaikan takahuone on todella ahdas, Winterbornille ja Delainille on varattu noin 6 neliömetrin kokoinen huone, onhan meitä yhteensä 14. Keikka sujuu kuitenkin hienosti ja ruotsalaisyleisö on Winterbornille todella suotuisaa. Illalla matka jatkuu kohti Tukholmaa.
Ti 15.12.2009
Viisi viikkoa sitten astuimme kiertuebussiin ja tuntuu kuin olisi mennyt vain hetki kun olemme jo Tukholmassa ja kiertueen viimeisellä keikalla. Käymme keskustassa rämpimässä tuulisessa räntäsateessa hetken, kunnes hyppäämme taksiin ja takaisin keikkapaikalle. Kun on kiertueen viimeinen keikka, on luvassa tietenkin jotain spesiaalia:
Winterborn aloittaa keikan ja kaikki sujuu hienosti. Yllätyksenä saamme kuitenkin jo toisen biisin jälkeen korviimme hollantilaista kansanmusiikkia huiluilla soitettuna. Alkaahan se naurattaa, yleisö on vähän ihmeissään miksi naureskelemme, kun he eivät sitä kuitenkaan kuulleet. Keikka jatkuu ja toiseksi viimeisen kappaleen lopussa yllättäen mukanamme soittaa myös toinen rumpali Sonatan Tommyn rummuilla. Kannuissa on tonttulakkiin ja punanenään pukeutunut Tony. Winterbornin setin jälkeen Vapola, Koskela ja Hänninen poistuu lavalta ja heidät korvaa ryhmän Mental Care Foundationiksi täydentävä Henkka Sonatasta, esitämme Ruotsalaisille yhden kappaleen kotikutoista thrashia. Yleisö on ihmeissään.
Delainin setti sujuu ilman isompia pelleilyjä, tosin vain viimeiseen kappaleeseen saakka, kapuamme Tonyn kanssa lavalle huvittelemaan videokameran kanssa, he luulevat, että yllätys on siinä, tosiasiassa ei. Henkka on varustautunut omalla syntikallaan ja soittaa Delainin Pristine -kappaleen loppusoiton päälle Europen Final Countdownin teeman, joka sopii kappaleeseen vähän turhan hyvin. Aluksi soitto menee vain monitoreihin, mutta Ahti innostuu ja juoksee etupään miksauspöydälle ja jakaa ilon myös koko yleisölle. Kaikki muut ottavat asian huumorilla, mutta kappaleen säveltäjä Martijn ei ihan täysin ymmärrä vitsiä. Myöhemmin illalla hänkin kuitenkin osaa jo nauraa asialle.
Delainin Charlotte on laulanut Sonatan kanssa kappaleen Last Drop Falls lähes koko kiertueen ajan. Nyt Tony esittelee jälleen tavalliseen tapaan Charlotten yleisölle, mutta lavalle kapuaakin tonttupukuun pukeutunut miksaajamme. Pienen naureskelun jälkeen show kuitenkin jatkuu normaalisti. Fullmoon -kappaleessa Winterborn päättää kuvittaa kappaleen teeman ihmisvartaloita käyttäen. Kappaleen kertosäkeessä lavalla loistaakin neljä täysikuuta. Don't Say A Wordissa vielä Sonatan teknikot käyvät esittämässä kappaleen instrumentaaliosion käyttäen leikkisoittimia pukeutuen pelleasuihin.
Keikka päättyy ja juhlistamme haikeina kiertueen päättymistä keikkapaikalla bussin lähtöön saakka. Hollantilaiset lähtevät takaisin kotiin ja he heittävät meidät satamaan hotelliin. Hyvästelemme Delainit ja menemme nukkumaan.
16.12.2009
Matkapäivä, aamulla puoli seitsemältä herätys. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen taksilla laivalle ja hyttiin uudestaan nukkumaan. Päivällä herään ja käyn kahvilla ja ostoksilla, laivalla ollaan ja kyllähän se suomalaisuus näkyy heti. Esiintyvänä artistina on Ari Klem ja Pajatso. Huh huh. Lihapullia ja perunamuusia taas vaihteeksi syömään ja sen jälkeen katsastamaan Bruce Willisin uusi elokuva laivan elokuvateatteriin, matka kuluu mukavammin näin. Puolen vuorokauden risteilyn jälkeen Turussa ja siirtyminen junaan, pari tuntia Tampereelle ja tunnin vaihto kohti Kokkolaa. 5 viikkoa ollaan oltu reissussa ympäri ämpäri ja ainoa liikennemyöhästyminen 25000 kilometrin matkalla Serbian siltaan ajamisen lisäksi tapahtuu vajaaksi neljäksi tunniksi tarkoitetulla Tampere - Kokkola välillä. Juna pysähtyy noin 30 km ennen kotia ja odotamme paikalla lähes 4 tuntia. Puoli kahdeksalta vihdoin aamulla kotona. Kylmähän täällä on.
Monday, December 14, 2009
Pe 11.12.2009
Matkapäivä. Iltakuuteen saakka aika kuluu bussissa lukien ja elokuvia katsellen sekä formula 1 peliä kilpaillen. Laivamatkalla kohti Norjaa menemme buffetillalliselle Sonatan porukan kanssa, muutama tunti ruokaa ja juomaa liikaa nauttien ja sitten vielä loppumatkaksi Tax Of The Freen kautta ravintolaan kuuntelemaan norjalaista yhdenmiehen humppaorkesteria. Ahtin osuva kommentti orkesterista: "Tuo kaveri taitaa osata ohjelmoida paremmin kuin soittaa ja laulaa". Takaisin bussiin ja vietämme Winterborn -pikkujoulua, joulumusiikki soi ja syömme konvehteja. Elokuva vielä pyörimään ja valmis nukkumaan.
La 12.12.2009
Norjan Stavanger on kiertueen ehdottomasti viihtyisämpiä kaupunkeja. Hienoa palata Skandinaviaan, jossa ilma on raikasta ja kaikkialla puhdasta ja siistiä. Kiertelemme päivän hienoa keskustaa ja käymme kuppilassa katsomassa jalkapalloa kahvikupposen ääressä. Keikkapaikan lava on jälleen pieni ja paikkakin vain 700 hengelle. Aloitamme keikan puoli yhdeksältä lähes tyhjälle salille. Paikalla oleva yleisö on kuitenkin yllättävän hyvin mukana. Porukkaa valuu pikku hiljaa lisää ja Sonatan aloittaessa sali on jo lähes täynnä ja meininki on raivoisa. Lähdemme Peppe's Pizzaan syömään järjettömän isot ja maukkaat pizzat. Hyvä jatkaa kohti Osloa.
Su 13.12.2009
Oslossa ollaan ja keikkapaikkana todella hieno, 1750 hengen auditoriomainen sali. Samaan aikaan samassa kaupungissa soittaa In Flames ja Killswitch Engage, joten pelkäämme hieman yleisökatoa. Kaupunkikierroksella kuljemme kilpailevan retkueen keikkapaikan ohi, se on 4000 hengen Spektrum. Jonoa piisaa ovella jo aamupäivästä.
Keikkamme alkaa jälleen norjalaiseen tapaan todella myöhään, klo 20.30 (Suomalaiset keikkapaikat HUOM!). Yleisökadosta ei ole onneksi tietoakaan ja keikasta tulee todella onnistunut. Yleisö laulaa Winterborninkin mukana.
Illalla katson ensimmäistä kertaa Sonatan keikan alusta loppuun. Paikan yläparvella on täydellinen paikka seurata rauhassa konserttia. Suosittelen kaikille melodisen hevin ystäville Sonatan näkemisen livenä, todella hieno orkesteri ja hyvä keikka. Ruotsiin.
Matkapäivä. Iltakuuteen saakka aika kuluu bussissa lukien ja elokuvia katsellen sekä formula 1 peliä kilpaillen. Laivamatkalla kohti Norjaa menemme buffetillalliselle Sonatan porukan kanssa, muutama tunti ruokaa ja juomaa liikaa nauttien ja sitten vielä loppumatkaksi Tax Of The Freen kautta ravintolaan kuuntelemaan norjalaista yhdenmiehen humppaorkesteria. Ahtin osuva kommentti orkesterista: "Tuo kaveri taitaa osata ohjelmoida paremmin kuin soittaa ja laulaa". Takaisin bussiin ja vietämme Winterborn -pikkujoulua, joulumusiikki soi ja syömme konvehteja. Elokuva vielä pyörimään ja valmis nukkumaan.
La 12.12.2009
Norjan Stavanger on kiertueen ehdottomasti viihtyisämpiä kaupunkeja. Hienoa palata Skandinaviaan, jossa ilma on raikasta ja kaikkialla puhdasta ja siistiä. Kiertelemme päivän hienoa keskustaa ja käymme kuppilassa katsomassa jalkapalloa kahvikupposen ääressä. Keikkapaikan lava on jälleen pieni ja paikkakin vain 700 hengelle. Aloitamme keikan puoli yhdeksältä lähes tyhjälle salille. Paikalla oleva yleisö on kuitenkin yllättävän hyvin mukana. Porukkaa valuu pikku hiljaa lisää ja Sonatan aloittaessa sali on jo lähes täynnä ja meininki on raivoisa. Lähdemme Peppe's Pizzaan syömään järjettömän isot ja maukkaat pizzat. Hyvä jatkaa kohti Osloa.
Su 13.12.2009
Oslossa ollaan ja keikkapaikkana todella hieno, 1750 hengen auditoriomainen sali. Samaan aikaan samassa kaupungissa soittaa In Flames ja Killswitch Engage, joten pelkäämme hieman yleisökatoa. Kaupunkikierroksella kuljemme kilpailevan retkueen keikkapaikan ohi, se on 4000 hengen Spektrum. Jonoa piisaa ovella jo aamupäivästä.
Keikkamme alkaa jälleen norjalaiseen tapaan todella myöhään, klo 20.30 (Suomalaiset keikkapaikat HUOM!). Yleisökadosta ei ole onneksi tietoakaan ja keikasta tulee todella onnistunut. Yleisö laulaa Winterborninkin mukana.
Illalla katson ensimmäistä kertaa Sonatan keikan alusta loppuun. Paikan yläparvella on täydellinen paikka seurata rauhassa konserttia. Suosittelen kaikille melodisen hevin ystäville Sonatan näkemisen livenä, todella hieno orkesteri ja hyvä keikka. Ruotsiin.
Thursday, December 10, 2009
Ke 9.12.2009
Takaisin polkupyöräilijöiden luvattuun maahan, Hollantiin. Käsittämätön määrä polkupyöräkansaa liikkeellä joka paikassa. Tällä kertaa Tilburgiin, jossa lähdemme kiertämään kaupunkia koko päiväksi. Illan keikka alkaa olla rutiinia, hienoa hommaa. Kolme minuuttia ennen keikkaa kulisseissa odottaessa intronauhaa iskee haikeus. Tällä erää tätä hienoutta on enää kuuden keikan verran jäljellä. Keikka menee hienosti ja yleisö on todella hyvää. Vieläkin aktiivisempaa kuin belgialaiset. Keikan jälkeen kylille takaisin syömään ja taas tien päälle.
To 10.12.2009
Amsterdam. Tourist patrol lähtee taas kiertään kaupunkia toisen patrolin jäädessä bussiin nukkumaan. Hieno kaupunki ja ostoskatua riittää ja riittää ja riittää. Käymme katsastamassa jälleen hienon kirkon, jonka jälkeen lähdemme kiireellä oikomaan kohti keikkapaikkaa, koska sound check lähestyy uhkaavasti. Eksymme. Pieni paniikki iskee päälle kun maamerkeistä ei voi tietää mitenkään missä päin kylää olemme. Kaikki talot on samanlaisia, samanlaisen kanavan rannalla. Puolen tunnin harhailun jälkeen onneksi paikka löytyy. Hienossa salissa olevalle lavalle on kiva kavuta, onhan itse Beatlesit lämmittäneen lauteet muutamia kymmeniä vuosia aiemmin. Keikka alkaa ja taas heti yleisön läsnäolo on erittäin hienoa. Keikan jälkeen tapaamme tuttuja kotomaasta ja käymme syömässä hyvin ennen 1200 kilometrin siirtymätaivalta Norjaan.
Takaisin polkupyöräilijöiden luvattuun maahan, Hollantiin. Käsittämätön määrä polkupyöräkansaa liikkeellä joka paikassa. Tällä kertaa Tilburgiin, jossa lähdemme kiertämään kaupunkia koko päiväksi. Illan keikka alkaa olla rutiinia, hienoa hommaa. Kolme minuuttia ennen keikkaa kulisseissa odottaessa intronauhaa iskee haikeus. Tällä erää tätä hienoutta on enää kuuden keikan verran jäljellä. Keikka menee hienosti ja yleisö on todella hyvää. Vieläkin aktiivisempaa kuin belgialaiset. Keikan jälkeen kylille takaisin syömään ja taas tien päälle.
To 10.12.2009
Amsterdam. Tourist patrol lähtee taas kiertään kaupunkia toisen patrolin jäädessä bussiin nukkumaan. Hieno kaupunki ja ostoskatua riittää ja riittää ja riittää. Käymme katsastamassa jälleen hienon kirkon, jonka jälkeen lähdemme kiireellä oikomaan kohti keikkapaikkaa, koska sound check lähestyy uhkaavasti. Eksymme. Pieni paniikki iskee päälle kun maamerkeistä ei voi tietää mitenkään missä päin kylää olemme. Kaikki talot on samanlaisia, samanlaisen kanavan rannalla. Puolen tunnin harhailun jälkeen onneksi paikka löytyy. Hienossa salissa olevalle lavalle on kiva kavuta, onhan itse Beatlesit lämmittäneen lauteet muutamia kymmeniä vuosia aiemmin. Keikka alkaa ja taas heti yleisön läsnäolo on erittäin hienoa. Keikan jälkeen tapaamme tuttuja kotomaasta ja käymme syömässä hyvin ennen 1200 kilometrin siirtymätaivalta Norjaan.
Wednesday, December 9, 2009
Ti 8.12.2009
Delainit nousevat jälleen kotoansa bussiin ja nytkähdämme kohti Saksan Hannoveria. Nopea vilkaisu kylän raittia ennen sound checkiä. Keikkapaikalla on jälleen puitteet hienosti kunnossa, ruokatarjoilu on erinomaista, varsinkin lihamureke. Winterin keikka alkaa klo 20 ja täysi salillinen saksalaisyleisöä on erittäin hyvin mukana meiningissä. Kiertueen paras Saksan keikka ehdottomasti. Keikan jälkeen käymme porukalla syömässä ja bussiin katsomaan leffoja ja matka jatkuu jälleen kerran kohti Hollantia. Hannover hallussa.
Delainit nousevat jälleen kotoansa bussiin ja nytkähdämme kohti Saksan Hannoveria. Nopea vilkaisu kylän raittia ennen sound checkiä. Keikkapaikalla on jälleen puitteet hienosti kunnossa, ruokatarjoilu on erinomaista, varsinkin lihamureke. Winterin keikka alkaa klo 20 ja täysi salillinen saksalaisyleisöä on erittäin hyvin mukana meiningissä. Kiertueen paras Saksan keikka ehdottomasti. Keikan jälkeen käymme porukalla syömässä ja bussiin katsomaan leffoja ja matka jatkuu jälleen kerran kohti Hollantia. Hannover hallussa.
Monday, December 7, 2009
Su 6.12.2009
Maihinnousu Normandiaan ja siitä matka jatkuu kohti Belgian Antwerpia. Keikkapaikalla taas vaihteeksi kokoa ja todella hyvä ruoka sekä suihkumahdollisuudet. Paluu sivistykseen Britannian kehitysmaasta. 1100 hengen sali ahtautuu täyteen ja keikalla meininki on hieno, varsinkin kun Jukka ja Teemu esittävät Suomen lipun liehuessa Finlandian Sonatalaistenkin saapuessa kanssamme lavalle. Todella hieno hetki. Tony laulaa Maamme -laulun Sonatan setissä. Mukana ollaan siis juhlistamassa itsenäistä Suomea vaikka täällä Begiassa olemmekin. Keikan jälkeen bussiin ja kohti Hollantia viettämään vapaapäivää viiden keikkapäivän jälkeen.
Ma 7.12.2009
Takaisin samassa Utrechtin kompleksissa, jossa jo viikko sitten päivystimme pakkovapaat. Tänään tarkoituksenamme on käydä Amsterdamissa viettämässä päivää, mutta juna-aikataulut menevät niin että matka jää haaveeksi. Bussilla kohti Utrechtin keskustaa ja todella hienoa sekä viihtyisää vanhaa kaupunkia. Kiertelemme ostoskeskuksia ja kahviloita sekä katsastamme vanhan kirkon. Päivälliselle vielä hienoon italialaiseen ravintolaan ja kävellen takaisin treenikämppä/baarikompleksin pihalla nököttävää keikka-autoamme. Virkistävä ja terveellä tavalla myöskin väsyttävä vapaapäivä takana.
Maihinnousu Normandiaan ja siitä matka jatkuu kohti Belgian Antwerpia. Keikkapaikalla taas vaihteeksi kokoa ja todella hyvä ruoka sekä suihkumahdollisuudet. Paluu sivistykseen Britannian kehitysmaasta. 1100 hengen sali ahtautuu täyteen ja keikalla meininki on hieno, varsinkin kun Jukka ja Teemu esittävät Suomen lipun liehuessa Finlandian Sonatalaistenkin saapuessa kanssamme lavalle. Todella hieno hetki. Tony laulaa Maamme -laulun Sonatan setissä. Mukana ollaan siis juhlistamassa itsenäistä Suomea vaikka täällä Begiassa olemmekin. Keikan jälkeen bussiin ja kohti Hollantia viettämään vapaapäivää viiden keikkapäivän jälkeen.
Ma 7.12.2009
Takaisin samassa Utrechtin kompleksissa, jossa jo viikko sitten päivystimme pakkovapaat. Tänään tarkoituksenamme on käydä Amsterdamissa viettämässä päivää, mutta juna-aikataulut menevät niin että matka jää haaveeksi. Bussilla kohti Utrechtin keskustaa ja todella hienoa sekä viihtyisää vanhaa kaupunkia. Kiertelemme ostoskeskuksia ja kahviloita sekä katsastamme vanhan kirkon. Päivälliselle vielä hienoon italialaiseen ravintolaan ja kävellen takaisin treenikämppä/baarikompleksin pihalla nököttävää keikka-autoamme. Virkistävä ja terveellä tavalla myöskin väsyttävä vapaapäivä takana.
Sunday, December 6, 2009
Ke 2.12.2009
Aamulla hollantilaiset tulevat takaisin bussille ja matkamme jatkuu kohti Saksaa, tämän illan keikka on Dortmundissa. Keikkapaikka on viihtyisä ja ruokatarjoilut taas todella hyvät. Takahuoneessa kunnon vessat ja suihkut. Sali ahtautuu illalla taas täyteen metallin ystäviä. Perinteinen saksalaisyleisö, ovat meiningissä mukana, mutta eivät osoita sitä juuri mitenkään. Ahdistavaa. No keikka sujuu kuitenkin hyvin. Illan päälle törmään takahuoneen käytävillä Stratovarius-kaksikkoon Jörg Michael ja Jens Johansson. Vaihdan pari sanaa Jensin kanssa, joka kehottaa nauttimaan alkoholia, kehotuksesta huolimatta menen kuitenkin bussiin ja nukun kohti seuraavaa päivää.
To 3.12.2009
Aamulla herätys: kaksi minuuttia aikaa mennä passintarkastukseen. Olemme Ranskassa ja lähdössä lautalla kohti Englantia. Passintarkastuksen jälkeen takaisin bussiin odottelemaan noin tunniksi, jonka jälkeen pääsemme lautalle. Aamukahvit ja sen jälkeen pelaamaan rallipelejä matkan ajaksi. Reilun tunnin lauttamatkan jälkeen takaisin bussiin ja kohti Lontoota.
Päivä kuluu kierrellen Lontoon katuja ja kahviloita. Illalla kiertuemanagerimme Rik hoputtaa meidät lavalle ja intronauha lähtee soimaan. Monitorimiksaajamme Perttu osui tuurilla paikalle kanakori kourassa, jos ei olisi sattunut, olisimme joutuneet aloittamaan täysin ilman monitorointia. Keikan jälkeen kuulin että aloitimme tietämättämme kymmenen minuuttia liian aikaisin, ja edes kaikki yleisö ei ollut ehtinyt vielä jonottaa sisälle. Rik ison kihon eli Sonatan kiertuemanagerin, Neubin, puhutteluun. Winterborn vetää kuitenkin kiertueen parhaan keikan ja yleisö on villinä ihan eri meiningillä kuin Saksassa. Lontoo on hanskassa. Täpötäyteen ahdetusta salista kuulee myös yllättävän paljon suomenkielisiä huutoja. Keikan jälkeen tapaan tuttujani Lontoosta ja tämän jälkeen bussi jatkaa matkaa taas kohti seuraavaa keikkapaikkaa.
Pe 4.12.2009
Tämän päivän keikka on Hard Rock Hell -festivaaleilla Prestatynissa, Walesissa. Olemme aamulla herätessäni jo keikkapaikan pihalla, iso ja kolkko sekä osittain ränsistynyt lomakohde, jossa on hotellit, vesipuistot ja pelihallit. Aamiaisella tarjoillaan upporasvassa paistettuja leipiä ja kananmunia. Ei ihan suomalaiseen makuun, ei. Päiväksi kiertelemään leppoisaa Emmerdalen näköistä Prestatynin kylää. Vapola innostuu ottamaan Shred Patrol -tatuoinnin ja Teemun kanssa menemme parturiin ja kirkkoon. Pitkän kiertelyn jälkeen takaisin keikkapaikalle, jossa jo bändit olivat alkaneet soittamaan, meidän soittoaikamme on varttia vaille kaksitoista illalla. Kauhealla häslingillä vaihto edellisen bändin jälkeen ja suttaus voi alkaa. Keikka menee pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta ihan hyvin.
Steve Harris käy katsastamassa Sonatan keikan lavan sivusta ja ilmoittaa että tulee vielä moikkaamaan bändiä, Winterbornin porukkahan on tottakai myös odottamassa, milloin bassolegenda pärähtää kehiin. Tekstiviesti, ettei jaksakaan enää lähteä hotellilta takaisin pelipaikoille. Ilmoittaa että Sonatalla varmaan riittää hännystelijöitä ilman häntäkin. Pettyneitä naamoja ympäri Sonatan takahuonetta.
La 5.12.2009
Aamulla menemme bändin porukalla katsastamaan Dudleyn torielämää ja kahvittelemaan keskustan kuppilaan. Soundcheckit menee jälleen myöhäiseksi, koska lava on käsittämättömän pieni ja korkea ja Sonatan aikataulut venytvät. 22 minuuttia ennen keikan alkua saamme kuitenkin kaikki valmiiksi ja pikaisen ruokailun jälkeen aloitamme keikan. Täydellisen valmistautumattomuuden jälkeen keikka osoittautuu todella positiiviseksi yllätykseksi. Yleisöä on paikalla paljon ja he ovat hyvin mukana. Illan päätteeksi vielä fiilistelemme salissa ennen kuin bussi lähtee takaisin kohti Euroopan mannerta.
Aamulla hollantilaiset tulevat takaisin bussille ja matkamme jatkuu kohti Saksaa, tämän illan keikka on Dortmundissa. Keikkapaikka on viihtyisä ja ruokatarjoilut taas todella hyvät. Takahuoneessa kunnon vessat ja suihkut. Sali ahtautuu illalla taas täyteen metallin ystäviä. Perinteinen saksalaisyleisö, ovat meiningissä mukana, mutta eivät osoita sitä juuri mitenkään. Ahdistavaa. No keikka sujuu kuitenkin hyvin. Illan päälle törmään takahuoneen käytävillä Stratovarius-kaksikkoon Jörg Michael ja Jens Johansson. Vaihdan pari sanaa Jensin kanssa, joka kehottaa nauttimaan alkoholia, kehotuksesta huolimatta menen kuitenkin bussiin ja nukun kohti seuraavaa päivää.
To 3.12.2009
Aamulla herätys: kaksi minuuttia aikaa mennä passintarkastukseen. Olemme Ranskassa ja lähdössä lautalla kohti Englantia. Passintarkastuksen jälkeen takaisin bussiin odottelemaan noin tunniksi, jonka jälkeen pääsemme lautalle. Aamukahvit ja sen jälkeen pelaamaan rallipelejä matkan ajaksi. Reilun tunnin lauttamatkan jälkeen takaisin bussiin ja kohti Lontoota.
Päivä kuluu kierrellen Lontoon katuja ja kahviloita. Illalla kiertuemanagerimme Rik hoputtaa meidät lavalle ja intronauha lähtee soimaan. Monitorimiksaajamme Perttu osui tuurilla paikalle kanakori kourassa, jos ei olisi sattunut, olisimme joutuneet aloittamaan täysin ilman monitorointia. Keikan jälkeen kuulin että aloitimme tietämättämme kymmenen minuuttia liian aikaisin, ja edes kaikki yleisö ei ollut ehtinyt vielä jonottaa sisälle. Rik ison kihon eli Sonatan kiertuemanagerin, Neubin, puhutteluun. Winterborn vetää kuitenkin kiertueen parhaan keikan ja yleisö on villinä ihan eri meiningillä kuin Saksassa. Lontoo on hanskassa. Täpötäyteen ahdetusta salista kuulee myös yllättävän paljon suomenkielisiä huutoja. Keikan jälkeen tapaan tuttujani Lontoosta ja tämän jälkeen bussi jatkaa matkaa taas kohti seuraavaa keikkapaikkaa.
Pe 4.12.2009
Tämän päivän keikka on Hard Rock Hell -festivaaleilla Prestatynissa, Walesissa. Olemme aamulla herätessäni jo keikkapaikan pihalla, iso ja kolkko sekä osittain ränsistynyt lomakohde, jossa on hotellit, vesipuistot ja pelihallit. Aamiaisella tarjoillaan upporasvassa paistettuja leipiä ja kananmunia. Ei ihan suomalaiseen makuun, ei. Päiväksi kiertelemään leppoisaa Emmerdalen näköistä Prestatynin kylää. Vapola innostuu ottamaan Shred Patrol -tatuoinnin ja Teemun kanssa menemme parturiin ja kirkkoon. Pitkän kiertelyn jälkeen takaisin keikkapaikalle, jossa jo bändit olivat alkaneet soittamaan, meidän soittoaikamme on varttia vaille kaksitoista illalla. Kauhealla häslingillä vaihto edellisen bändin jälkeen ja suttaus voi alkaa. Keikka menee pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta ihan hyvin.
Steve Harris käy katsastamassa Sonatan keikan lavan sivusta ja ilmoittaa että tulee vielä moikkaamaan bändiä, Winterbornin porukkahan on tottakai myös odottamassa, milloin bassolegenda pärähtää kehiin. Tekstiviesti, ettei jaksakaan enää lähteä hotellilta takaisin pelipaikoille. Ilmoittaa että Sonatalla varmaan riittää hännystelijöitä ilman häntäkin. Pettyneitä naamoja ympäri Sonatan takahuonetta.
La 5.12.2009
Aamulla menemme bändin porukalla katsastamaan Dudleyn torielämää ja kahvittelemaan keskustan kuppilaan. Soundcheckit menee jälleen myöhäiseksi, koska lava on käsittämättömän pieni ja korkea ja Sonatan aikataulut venytvät. 22 minuuttia ennen keikan alkua saamme kuitenkin kaikki valmiiksi ja pikaisen ruokailun jälkeen aloitamme keikan. Täydellisen valmistautumattomuuden jälkeen keikka osoittautuu todella positiiviseksi yllätykseksi. Yleisöä on paikalla paljon ja he ovat hyvin mukana. Illan päätteeksi vielä fiilistelemme salissa ennen kuin bussi lähtee takaisin kohti Euroopan mannerta.
Wednesday, December 2, 2009
Ma 30.11.2009
Utrechtissa Hollannissa paikallisen kuppilan/treenikämppäkompleksin/studion pihalla parkissa bussissa. Suihkut ja biljardipöydät löytyy tuosta monipaikasta. Tuuraava bussikuskimme tekee keittiötiloissa meille saavillisen saksalaista perinteistä kanakeittoa, jossa on paljon vihanneksia. Kyllähän sitä kerran söi, mutta saavi oli ehkä hieman yliammuttu määrä. Päivä kuluu ikävöidessä kotosuomea ja ihmisiä siellä sekä kirjojen ja elokuvien parissa. Aikaisin nukkumaan ja reilut 13h yöunet aluilleen.
Ti 1.12.2009
Shredpatrolin Hulk Hokkala täyttää tänään vuosia. Teemun kanssa lähdemme Utrechtin keskustaan kävellen syömään ja ostoksille. Päivä kuluukin siinä sujuvasti ja tarttuu matkaan jotain vaatetustakin. Takaisin illalla bussille päästyämme juhlimme Hulkia kakkukahvein. Fiilistelyä ja biljardinpelaamista. Huomenna onneksi paluu arkeen ja Saksaan rokkaamaan.
Utrechtissa Hollannissa paikallisen kuppilan/treenikämppäkompleksin/studion pihalla parkissa bussissa. Suihkut ja biljardipöydät löytyy tuosta monipaikasta. Tuuraava bussikuskimme tekee keittiötiloissa meille saavillisen saksalaista perinteistä kanakeittoa, jossa on paljon vihanneksia. Kyllähän sitä kerran söi, mutta saavi oli ehkä hieman yliammuttu määrä. Päivä kuluu ikävöidessä kotosuomea ja ihmisiä siellä sekä kirjojen ja elokuvien parissa. Aikaisin nukkumaan ja reilut 13h yöunet aluilleen.
Ti 1.12.2009
Shredpatrolin Hulk Hokkala täyttää tänään vuosia. Teemun kanssa lähdemme Utrechtin keskustaan kävellen syömään ja ostoksille. Päivä kuluukin siinä sujuvasti ja tarttuu matkaan jotain vaatetustakin. Takaisin illalla bussille päästyämme juhlimme Hulkia kakkukahvein. Fiilistelyä ja biljardinpelaamista. Huomenna onneksi paluu arkeen ja Saksaan rokkaamaan.
Monday, November 30, 2009
La 28.11.2009
Saavumme Madridiin pitkän ajomatkan jälkee ja ehdimme hieman käveleskellä kaupungilla ja käydä aamukahvilla ennen kuin menemme keikkapaikalle. Paikka on jälleen kerran kiertueen pienimpiä ja Sonatalaisten ahdattua soittimensa lavalle, yritämme mahtua vielä joukkoon. Paikan omat äänimiehet eivät puhu sanaakaan englantia, ja ongelmiahan tulee heti, onneksi miksaajamme Alejandro puhuu espanjaa ja se auttaa asiaa jo paljon. Portsari on lähtenyt Tonyn matkaan käymään lääkärissä, kun olo ei ole kovin loistava. Tonylle määrätään lepoa, joka tarkoittaa, että tämän illan keikan jälkeen kaksi seuraavaa perutaan, eli Bordeaux ja Pariisi. Ottaa se päähän, ottaa. Mutta pieni murhe siihen verrattuna, että Portsarilla olikin pahempi häikkä keuhkoissa ja mies viettääkin koko illan röntgenissä. Lääkitys päälle ja Vapola on illan keikalta pois, myöhästyneessä soundcheckissä teemme pikaratkaisun, että soitamme lyhyemmän setin ilman Vapolaa, Antin eli Hulkin tuuratessa Vapolan soolo-osuudet. Paha
nakki lonkalta heitettäväksi. Hulk suoriutuu kuitenkin tehtävästä enemmän kuin hienosti. Illalla keikan jälkeen pakkaamme tavarat autoon ja lähdemme viettämään ylimääräisiä vapaita 24 tuntia kestävän bussimatkan jälkeen Hollantiin.
Su 29.11.2009
Eilen alkaneella bussimatkalla ollaan halki Ranskan ja Belgian, saavumme illalla Utrechtiin Hollantiin. Koko päivä kuluu nukkuen, lukien ja elokuvia katsellen. Löysäilyä.
Saavumme Madridiin pitkän ajomatkan jälkee ja ehdimme hieman käveleskellä kaupungilla ja käydä aamukahvilla ennen kuin menemme keikkapaikalle. Paikka on jälleen kerran kiertueen pienimpiä ja Sonatalaisten ahdattua soittimensa lavalle, yritämme mahtua vielä joukkoon. Paikan omat äänimiehet eivät puhu sanaakaan englantia, ja ongelmiahan tulee heti, onneksi miksaajamme Alejandro puhuu espanjaa ja se auttaa asiaa jo paljon. Portsari on lähtenyt Tonyn matkaan käymään lääkärissä, kun olo ei ole kovin loistava. Tonylle määrätään lepoa, joka tarkoittaa, että tämän illan keikan jälkeen kaksi seuraavaa perutaan, eli Bordeaux ja Pariisi. Ottaa se päähän, ottaa. Mutta pieni murhe siihen verrattuna, että Portsarilla olikin pahempi häikkä keuhkoissa ja mies viettääkin koko illan röntgenissä. Lääkitys päälle ja Vapola on illan keikalta pois, myöhästyneessä soundcheckissä teemme pikaratkaisun, että soitamme lyhyemmän setin ilman Vapolaa, Antin eli Hulkin tuuratessa Vapolan soolo-osuudet. Paha
nakki lonkalta heitettäväksi. Hulk suoriutuu kuitenkin tehtävästä enemmän kuin hienosti. Illalla keikan jälkeen pakkaamme tavarat autoon ja lähdemme viettämään ylimääräisiä vapaita 24 tuntia kestävän bussimatkan jälkeen Hollantiin.
Su 29.11.2009
Eilen alkaneella bussimatkalla ollaan halki Ranskan ja Belgian, saavumme illalla Utrechtiin Hollantiin. Koko päivä kuluu nukkuen, lukien ja elokuvia katsellen. Löysäilyä.
Saturday, November 28, 2009
Pe 27.11.2009
Eilisen vapaapäivän jälkeen herään hotellihuoneessa ja menen jo kahdeksan aikaan aamiaiselle,
välimeren rannalla auringon noustessa hörpin kahvia ja mietin, miksei ne Budapestin pakkovapaat osuneet tänne. Aamupäivä vielä parvekkeella merestä ja auringosta nauttien, sitten bussiin kohti Barcelonaa. Keikkapaikka ei ole kovin iso, mutta kapasiteetti silti 1000 henkeä, ei taida mennä Suomen turvallisuussääntöjen mukaan. Ruokatarjoilu on jälleen kerran surkeaa. Kun keikka alkaa, tietää taas ensi sekunneilta, että tämä yleisö on tosissaan. He laulavat kappaleemme sana sanalta mukana ja ilmarummuttajia on siellä täällä. Mahtava yleisö, ja vielä Milanoakin parempi keikka. Seuraava ajomatka on taas yli 600 km Madridiin, joten bussi lähtee aikaisin matkaan ja Suomipartio menee väsyneenä nukkumaan heti bussin lähtiessä liikkeelle.
Eilisen vapaapäivän jälkeen herään hotellihuoneessa ja menen jo kahdeksan aikaan aamiaiselle,
välimeren rannalla auringon noustessa hörpin kahvia ja mietin, miksei ne Budapestin pakkovapaat osuneet tänne. Aamupäivä vielä parvekkeella merestä ja auringosta nauttien, sitten bussiin kohti Barcelonaa. Keikkapaikka ei ole kovin iso, mutta kapasiteetti silti 1000 henkeä, ei taida mennä Suomen turvallisuussääntöjen mukaan. Ruokatarjoilu on jälleen kerran surkeaa. Kun keikka alkaa, tietää taas ensi sekunneilta, että tämä yleisö on tosissaan. He laulavat kappaleemme sana sanalta mukana ja ilmarummuttajia on siellä täällä. Mahtava yleisö, ja vielä Milanoakin parempi keikka. Seuraava ajomatka on taas yli 600 km Madridiin, joten bussi lähtee aikaisin matkaan ja Suomipartio menee väsyneenä nukkumaan heti bussin lähtiessä liikkeelle.
Friday, November 27, 2009
To 26.11.2009
Yön aikana syksy on muuttunut kesäksi, herään jossain päin Ranskaa ja keli on uskomattoman hieno. Matkaamme päivän bussilla halki Ranskan ja iltapäivällä saavumme Espanjaan Gironaan, jossa on hotelli uima-altaineen kaikkineen ja uskomaton merinäköala Välimerelle. Harmittaa kun Sonatalaiset ovat ehtineet tänne jo monta tuntia aiemmin, syy miksi olemme myöhässä on, että Delainin kitaristi oli syönyt vahvaa flunssalääkettä tyhjään vatsaan ja sai niin kovat vatsakivut että joutui käymään yöllä lääkärissä. Hotellin ravintolaan illalliselle ja tämä on valmis nukkumaan. Huomenna Barcelonaan.
Yön aikana syksy on muuttunut kesäksi, herään jossain päin Ranskaa ja keli on uskomattoman hieno. Matkaamme päivän bussilla halki Ranskan ja iltapäivällä saavumme Espanjaan Gironaan, jossa on hotelli uima-altaineen kaikkineen ja uskomaton merinäköala Välimerelle. Harmittaa kun Sonatalaiset ovat ehtineet tänne jo monta tuntia aiemmin, syy miksi olemme myöhässä on, että Delainin kitaristi oli syönyt vahvaa flunssalääkettä tyhjään vatsaan ja sai niin kovat vatsakivut että joutui käymään yöllä lääkärissä. Hotellin ravintolaan illalliselle ja tämä on valmis nukkumaan. Huomenna Barcelonaan.
Thursday, November 26, 2009
Ti 24.11.2009
Herään yöllä bussin äkkijarrutukseen, ehdin jo hetken miettiä, että mihin törmätään. Bussi kuitenkin pysähtyy osumatta mihinkään, joten jatkan unia.
Päivällä saan selityksen yölliseen; hollantilaisten pullakeitot olivat tehneet tehtävänsä urkuristimme Jukan eli He-Manin vatsassa ja nightlinerin vessassa kun ei käydä kakkosella, oli He-Man hätäpäissään tokaissut saksalaiselle kuskillemme selvällä suomen kielellä: "Auto sivuun, tai saat pestä seinät!". Meni viesti selittelemättä perille. Bussi moottoritien sivuun hätävilkut päällä ja He-Man jalat suorina kaninloikkaa yli ajoväylien toiselle puolelle sattuneelle huoltoasemalle.
Saksan Nurnbergin Hirsch -keikkapaikka on todella pieni, tai ainakin tämän reissun mittapuiden mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin 800 -hengen sali, mutta pieni lava tuo rajoitteet Sonatan lavarekvisiitalle, koitamme Delainin kanssa jotenkin mahtua sekaan. He-Manin ongelmat eivät jääneet moottoritien varteen, vaan toinen kosketinsoittimista on jotenkin sekaisin. Teemme kuitenkin pikaisen soundcheckin ja He-Man jää muiden mennessä syömään, räpläämään kuulokkeet päässä laitetta soittokuntoon. Keikka menee hienosti ja yleisökin on tänään helpomminlämpiävää kuin eilen. Lavalta poispäin soittimia roudatessamme kuuluu ympäri takatiloja armotonta suomenkielistä manausta, kun koko maa tuntuu niin pimeältä ettei täällä näe missään mitään. Rumpusymbaalit lentelevät kirosanojen saattelemana ja bussissa päätämmekin, että seuraaviin saksankeikkoihin varustaudumme otsalampuin.
Ke 25.11.2009
Sonatalaisten "Portsariksi" ristimä Vapola herättää aamuyöstä ja fiilistelemme kahvikupin ääressä todella hienoja Alppimaisemia ja italialaisia linnoja. Muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan ja herätys Milanossa. Sumua ja vesisadetta. No, keikkapaikka on 3000 hengen halli ja lava on valtava, joten ei ole eilisen päivän ahtaudesta tietoakaan. Pettymykseksi ruokatarjoilu on yllättäen Italiassa kiertueen huonointa. Maukkaampaa lasagnea saa suomalaisesta pakastealtaasta. 20 minuuttia ennen keikkaa jo yleisöstä kuuluu valtaisaa Winterborn -huutoa. Saksan yleisön nihkeys loistaa poissaolollaan ja heti ensi sekunneista yleisö on täysillä mukana koko keikan ajan. Kauppisen nuoremman veljeksen tähänastisen elämän hienoin keikka ehdottomasti! Keikan jälkeen vielä selkä- ja niskahieronta, joka tosin oli yhtä surkeaa kuin lasagnekin. Silti hieno päivä Italiassa ja siitä on hyvä jatkaa Espanjaan viettämään vapaapäivää.
Herään yöllä bussin äkkijarrutukseen, ehdin jo hetken miettiä, että mihin törmätään. Bussi kuitenkin pysähtyy osumatta mihinkään, joten jatkan unia.
Päivällä saan selityksen yölliseen; hollantilaisten pullakeitot olivat tehneet tehtävänsä urkuristimme Jukan eli He-Manin vatsassa ja nightlinerin vessassa kun ei käydä kakkosella, oli He-Man hätäpäissään tokaissut saksalaiselle kuskillemme selvällä suomen kielellä: "Auto sivuun, tai saat pestä seinät!". Meni viesti selittelemättä perille. Bussi moottoritien sivuun hätävilkut päällä ja He-Man jalat suorina kaninloikkaa yli ajoväylien toiselle puolelle sattuneelle huoltoasemalle.
Saksan Nurnbergin Hirsch -keikkapaikka on todella pieni, tai ainakin tämän reissun mittapuiden mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin 800 -hengen sali, mutta pieni lava tuo rajoitteet Sonatan lavarekvisiitalle, koitamme Delainin kanssa jotenkin mahtua sekaan. He-Manin ongelmat eivät jääneet moottoritien varteen, vaan toinen kosketinsoittimista on jotenkin sekaisin. Teemme kuitenkin pikaisen soundcheckin ja He-Man jää muiden mennessä syömään, räpläämään kuulokkeet päässä laitetta soittokuntoon. Keikka menee hienosti ja yleisökin on tänään helpomminlämpiävää kuin eilen. Lavalta poispäin soittimia roudatessamme kuuluu ympäri takatiloja armotonta suomenkielistä manausta, kun koko maa tuntuu niin pimeältä ettei täällä näe missään mitään. Rumpusymbaalit lentelevät kirosanojen saattelemana ja bussissa päätämmekin, että seuraaviin saksankeikkoihin varustaudumme otsalampuin.
Ke 25.11.2009
Sonatalaisten "Portsariksi" ristimä Vapola herättää aamuyöstä ja fiilistelemme kahvikupin ääressä todella hienoja Alppimaisemia ja italialaisia linnoja. Muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan ja herätys Milanossa. Sumua ja vesisadetta. No, keikkapaikka on 3000 hengen halli ja lava on valtava, joten ei ole eilisen päivän ahtaudesta tietoakaan. Pettymykseksi ruokatarjoilu on yllättäen Italiassa kiertueen huonointa. Maukkaampaa lasagnea saa suomalaisesta pakastealtaasta. 20 minuuttia ennen keikkaa jo yleisöstä kuuluu valtaisaa Winterborn -huutoa. Saksan yleisön nihkeys loistaa poissaolollaan ja heti ensi sekunneista yleisö on täysillä mukana koko keikan ajan. Kauppisen nuoremman veljeksen tähänastisen elämän hienoin keikka ehdottomasti! Keikan jälkeen vielä selkä- ja niskahieronta, joka tosin oli yhtä surkeaa kuin lasagnekin. Silti hieno päivä Italiassa ja siitä on hyvä jatkaa Espanjaan viettämään vapaapäivää.
Tuesday, November 24, 2009
Ma 23.11.2009
Aamulla koko porukasta ensimmäisenä ylhäällä, olemme Stuttgartin perinteikkään Longhorn -keikkapaikan edessä parkissa. Hienoon keikkapaikkaan kahville ja taas kerran on aamiais-, päivällis- ja iltapalatarjoilu enemmän kuin kohdillaan. Mukava nousta juomaan kahvia ja syömään hyvin ennen päivän alkua. Muutaman kahvikupillisen jälkeen alkaa paikkaan valua muitakin suomalaisia. Soundcheckien jälkeen ruokailu ja sitten kello tärähtääkin paikallista aikaa 20 ja on aika ruveta rokkaamaan. Winterborn on soitannollisesti kovassa iskussa ja käyttäytyminenkin isoilla lavoilla tuntuu jo kotoisalta. 1500 päinen yleisö vaan on kylmäkiskoista, lähtevät kyllä iloitteluun mukaan kun oikein painostaa ja toki tykkäävät showsta, mutta läsnäolo konsertissa ihan eri maailmasta kuin Itä-Euroopassa. Voiko sanoa, että onneksi huomaan saman ongelman myös Delainilla ja jopa Sonata Arcticallakin. Tulee väkisin mieleen, että ei Seppo Räty ihan väärässä ollut Saksastakaan aikoinaan möläyttäessään. Konserttisali tyhjenee ja hollantilaiset tuovat bussiimme kolme kokkiystäväänsä, jotka yllättäen kantavat mobiilikeittiönsä bussimme alakertaan ja alkavat kokata meille jotain perinteistä hollantilaista ruokaa iltapalaksi: keittoa koverretusta sämpylästä ja lihaa juomalasista, jota koristaa pihvi reunalla samaan tyyliin kuin ananasviipale drinkeissä. Jälleen kerran hämmentävää, menen nukkumaan.
Aamulla koko porukasta ensimmäisenä ylhäällä, olemme Stuttgartin perinteikkään Longhorn -keikkapaikan edessä parkissa. Hienoon keikkapaikkaan kahville ja taas kerran on aamiais-, päivällis- ja iltapalatarjoilu enemmän kuin kohdillaan. Mukava nousta juomaan kahvia ja syömään hyvin ennen päivän alkua. Muutaman kahvikupillisen jälkeen alkaa paikkaan valua muitakin suomalaisia. Soundcheckien jälkeen ruokailu ja sitten kello tärähtääkin paikallista aikaa 20 ja on aika ruveta rokkaamaan. Winterborn on soitannollisesti kovassa iskussa ja käyttäytyminenkin isoilla lavoilla tuntuu jo kotoisalta. 1500 päinen yleisö vaan on kylmäkiskoista, lähtevät kyllä iloitteluun mukaan kun oikein painostaa ja toki tykkäävät showsta, mutta läsnäolo konsertissa ihan eri maailmasta kuin Itä-Euroopassa. Voiko sanoa, että onneksi huomaan saman ongelman myös Delainilla ja jopa Sonata Arcticallakin. Tulee väkisin mieleen, että ei Seppo Räty ihan väärässä ollut Saksastakaan aikoinaan möläyttäessään. Konserttisali tyhjenee ja hollantilaiset tuovat bussiimme kolme kokkiystäväänsä, jotka yllättäen kantavat mobiilikeittiönsä bussimme alakertaan ja alkavat kokata meille jotain perinteistä hollantilaista ruokaa iltapalaksi: keittoa koverretusta sämpylästä ja lihaa juomalasista, jota koristaa pihvi reunalla samaan tyyliin kuin ananasviipale drinkeissä. Jälleen kerran hämmentävää, menen nukkumaan.
Monday, November 23, 2009
Pe 20.11.2009
Vihdoinkin tänään lähdemme pois Budapestistä, aamiainen aikaisin hotellilla ja sitten pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneet. Bussi tulee hakemaan meidät hotellilta klo 13 ja matkaamme kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tai pitäisi tulla. puoli tuntia myöhässä tulee tiedotte että bussi on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi saamme matkatavaramme hotellin säilytykseen ja lähdemme syömään samaan tuttuun ravintolaan. Takaisin hotellille odottelemaan ja odottelemaan, bussi on jälleen kerran sovitusta myöhässä ja siitä kun kuski soittaa että on tulossa nurkan takana, niin kestää vielä yli tunti. Vihdoin noin klo 18 pääsemme matkaan. Päivä pilalla, siihen asti kunnes pääsemme Itävallan puolelle ja pysähdymme syömään äärettömän hyvää ja kuumaa gulassikeittoa sekä jälkiruoaksi maailman parhaat muffinssit ja
kaakaot. Hevibändikin herkistyy moisen menun äärellä. Takaisin bussiin ja vihdoin pääsemme Wieniin. Meille on järjestetty ohjelmaa kun Delain on ilmeisesti suosiossa täällä ja heitä paapotaan. Delainit lähtevät hevibaariin, Winterit eivät. Pikainen katselmus Wienin spielbergmäisiä futuristisia rakennuksia ja autoon vetämään unta palloon.
La 21.11.2009
Päivä kuluu lähinnä bussissa istuen läpi hienon Keski-Eurooppalaisen maiseman. Eri näköistä kuin pohojammaalla. Alkuillasta saavumme Muncheniin ja bussimme pysäköityy eilen tarkoitetun keikkapaikan, Backstagen, pihalle sähköihin, jotta kuskimme saa pidettyä pakollisen lepotauon ennen matkaa kohti Sveitsiä. Menemme raitiovaunulla kohti keskustaa, jossa ostarilla pizzalle italialaisten pitämään pizzapaikkaan, hyvää on. Illaksi takaisin bussille elokuvien pariin.
Su 22.11.2009
Herätys Sveitsin rajalla, myyntituotteemme täytyy tullata, koska ylitämme jälleen EU:n rajan.
Yrittäessämme maksaa tullaussumma pankkikortilla, menee tullin tietokone täysin jumiin: Linux booting -teksti pärähtää ruudulle Commodore 64:sta tutun turbolatauksen taustakuvan sävyttämänä. Tullimies naputtelee sormillaan pistoolin perää. Meidänkö vika se on että heidän laitteensa sakkaa? No, vaihtoehtoina jättää levyt ja paidat rajalle, taikka maksaa tullaus käteisellä. Pankkiautomaatille suorittamaan nosto ja vihdoin pääsemme matkaan. Takaisin nukkumaan.
Keikkapaikalle päästyämme alkaa keikkafiilis lähes viikon tauon jälkeen nousta. Soundcheckejä katsellessa ja pyykkiä pestessä odotamme illan showta. Illalla 1300 hengen paikka pakkautuukin täpötäyteen ja yleisö koostuu hämmästyttävästi 18-80 vuotiaista hevidiggareista. Eturivissä 70 vuotiaankin rouvan sormet ilmeisesti lapsenlapsensa toimesta vääntäytyvät pirunmerkkiin ja ilman halkominen nyrkillä alkaa. Hämmentävää. Flunssaa potevan Teemun ääni ei ole parhaimmillaan, kiertueella Talkkariksi nimetty laulaja joutuu oikomaan kaikista korkeimmat nuotit, mutta muuten ukko on kyllä mies paikallaan. Hyvä show jälleen kerran.
Vihdoinkin tänään lähdemme pois Budapestistä, aamiainen aikaisin hotellilla ja sitten pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneet. Bussi tulee hakemaan meidät hotellilta klo 13 ja matkaamme kohti Itävaltaa ja Wieniä. Tai pitäisi tulla. puoli tuntia myöhässä tulee tiedotte että bussi on kaksi tuntia myöhässä. Onneksi saamme matkatavaramme hotellin säilytykseen ja lähdemme syömään samaan tuttuun ravintolaan. Takaisin hotellille odottelemaan ja odottelemaan, bussi on jälleen kerran sovitusta myöhässä ja siitä kun kuski soittaa että on tulossa nurkan takana, niin kestää vielä yli tunti. Vihdoin noin klo 18 pääsemme matkaan. Päivä pilalla, siihen asti kunnes pääsemme Itävallan puolelle ja pysähdymme syömään äärettömän hyvää ja kuumaa gulassikeittoa sekä jälkiruoaksi maailman parhaat muffinssit ja
kaakaot. Hevibändikin herkistyy moisen menun äärellä. Takaisin bussiin ja vihdoin pääsemme Wieniin. Meille on järjestetty ohjelmaa kun Delain on ilmeisesti suosiossa täällä ja heitä paapotaan. Delainit lähtevät hevibaariin, Winterit eivät. Pikainen katselmus Wienin spielbergmäisiä futuristisia rakennuksia ja autoon vetämään unta palloon.
La 21.11.2009
Päivä kuluu lähinnä bussissa istuen läpi hienon Keski-Eurooppalaisen maiseman. Eri näköistä kuin pohojammaalla. Alkuillasta saavumme Muncheniin ja bussimme pysäköityy eilen tarkoitetun keikkapaikan, Backstagen, pihalle sähköihin, jotta kuskimme saa pidettyä pakollisen lepotauon ennen matkaa kohti Sveitsiä. Menemme raitiovaunulla kohti keskustaa, jossa ostarilla pizzalle italialaisten pitämään pizzapaikkaan, hyvää on. Illaksi takaisin bussille elokuvien pariin.
Su 22.11.2009
Herätys Sveitsin rajalla, myyntituotteemme täytyy tullata, koska ylitämme jälleen EU:n rajan.
Yrittäessämme maksaa tullaussumma pankkikortilla, menee tullin tietokone täysin jumiin: Linux booting -teksti pärähtää ruudulle Commodore 64:sta tutun turbolatauksen taustakuvan sävyttämänä. Tullimies naputtelee sormillaan pistoolin perää. Meidänkö vika se on että heidän laitteensa sakkaa? No, vaihtoehtoina jättää levyt ja paidat rajalle, taikka maksaa tullaus käteisellä. Pankkiautomaatille suorittamaan nosto ja vihdoin pääsemme matkaan. Takaisin nukkumaan.
Keikkapaikalle päästyämme alkaa keikkafiilis lähes viikon tauon jälkeen nousta. Soundcheckejä katsellessa ja pyykkiä pestessä odotamme illan showta. Illalla 1300 hengen paikka pakkautuukin täpötäyteen ja yleisö koostuu hämmästyttävästi 18-80 vuotiaista hevidiggareista. Eturivissä 70 vuotiaankin rouvan sormet ilmeisesti lapsenlapsensa toimesta vääntäytyvät pirunmerkkiin ja ilman halkominen nyrkillä alkaa. Hämmentävää. Flunssaa potevan Teemun ääni ei ole parhaimmillaan, kiertueella Talkkariksi nimetty laulaja joutuu oikomaan kaikista korkeimmat nuotit, mutta muuten ukko on kyllä mies paikallaan. Hyvä show jälleen kerran.
Thursday, November 19, 2009
To 19.11.2009
Edelleen jumissa Budapestissä, flunssaisena ylös ja aamiaistarjoilu hotellissa oli jo loppunut, joten jalkauduimme kadulle ja kohti läheistä ruokaravintolaa. Tilasin unkarinkielisestä listasta pasta-annoksen, joka oli kuorrutettu sokerilla ja kaakaolla. Syömättä jäi. Kuten rokki- ja hevibändeillä on tapana, kiertueella irroitellaan kunnolla. Winterbornkin veti vapaapäivänä ränniin koko päivän, ei ole varmaan unkarilaisessa keilahallissa yhtä surkeita keilaajia taannoin nähty. Hänninen keilasi niin tosissaan, että housut ratkesivat haaroista. Kylille vielä syömään ja sitten hotellille uimaan ja saunomaan. Laurin kanssa saatettiin hieman pahennustakin herättää kun menimme vahingossa aluksi alasti, kaljat kädessä johonkin ihme saunaan, jonka nurkassa oli laavalamppu ja siihen päälle viritetty lintulauta, seinillä tuoksui tuomenkukkakimput. Kirosanat kimposivat seinille. Vihdoin kuitenkin löysimme suomalaisen saunan ja siellä vanhempi herrasmies alkoi opettaa meitä saunomaan, löylytimme miehen matkoihin alle kymmenessä sekunnissa. Nukkumaan ja huomenna Wienin kautta kohti Muncheniä, Budapest on jo nähty.
Subscribe to:
Posts (Atom)