Ti 24.11.2009
Herään yöllä bussin äkkijarrutukseen, ehdin jo hetken miettiä, että mihin törmätään. Bussi kuitenkin pysähtyy osumatta mihinkään, joten jatkan unia.

Päivällä saan selityksen yölliseen; hollantilaisten pullakeitot olivat tehneet tehtävänsä urkuristimme Jukan eli He-Manin vatsassa ja nightlinerin vessassa kun ei käydä kakkosella, oli He-Man hätäpäissään tokaissut saksalaiselle kuskillemme selvällä suomen kielellä: "Auto sivuun, tai saat pestä seinät!". Meni viesti selittelemättä perille. Bussi moottoritien sivuun hätävilkut päällä ja He-Man jalat suorina kaninloikkaa yli ajoväylien toiselle puolelle sattuneelle huoltoasemalle.

Saksan Nurnbergin Hirsch -keikkapaikka on todella pieni, tai ainakin tämän reissun mittapuiden mukaan. Onhan kyseessä kuitenkin 800 -hengen sali, mutta pieni lava tuo rajoitteet Sonatan lavarekvisiitalle, koitamme Delainin kanssa jotenkin mahtua sekaan. He-Manin ongelmat eivät jääneet moottoritien varteen, vaan toinen kosketinsoittimista on jotenkin sekaisin. Teemme kuitenkin pikaisen soundcheckin ja He-Man jää muiden mennessä syömään, räpläämään kuulokkeet päässä laitetta soittokuntoon. Keikka menee hienosti ja yleisökin on tänään helpomminlämpiävää kuin eilen. Lavalta poispäin soittimia roudatessamme kuuluu ympäri takatiloja armotonta suomenkielistä manausta, kun koko maa tuntuu niin pimeältä ettei täällä näe missään mitään. Rumpusymbaalit lentelevät kirosanojen saattelemana ja bussissa päätämmekin, että seuraaviin saksankeikkoihin varustaudumme otsalampuin.


Ke 25.11.2009
Sonatalaisten "Portsariksi" ristimä Vapola herättää aamuyöstä ja fiilistelemme kahvikupin ääressä todella hienoja Alppimaisemia ja italialaisia linnoja. Muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan ja herätys Milanossa. Sumua ja vesisadetta. No, keikkapaikka on 3000 hengen halli ja lava on valtava, joten ei ole eilisen päivän ahtaudesta tietoakaan. Pettymykseksi ruokatarjoilu on yllättäen Italiassa kiertueen huonointa. Maukkaampaa lasagnea saa suomalaisesta pakastealtaasta. 20 minuuttia ennen keikkaa jo yleisöstä kuuluu valtaisaa Winterborn -huutoa. Saksan yleisön nihkeys loistaa poissaolollaan ja heti ensi sekunneista yleisö on täysillä mukana koko keikan ajan. Kauppisen nuoremman veljeksen tähänastisen elämän hienoin keikka ehdottomasti! Keikan jälkeen vielä selkä- ja niskahieronta, joka tosin oli yhtä surkeaa kuin lasagnekin. Silti hieno päivä Italiassa ja siitä on hyvä jatkaa Espanjaan viettämään vapaapäivää.